FAARAO (1965)

Faraon/Farao
Ohjaaja
Jerzy Kawalerowicz
Henkilöt
George Zelnik, Barbara Bryl, Krystyna Mikolajewska
Maa
Puola
Tekstitys
suom. tekstit/svensk text
Ikäraja
K16
Kesto
175 min
Teemat
Kopiotieto
35 mm
Lisätieto
alustus 30 min * yhteistyössä Suomen egyptologisen seuran kanssa

Faarao (Faraon, 1965) oli Puolan elokuvahistorian suurimpia saavutuksia sekä kaupallisesti että taiteellisesti. Nuoren Ramses VII:nnen valtataistelusta kertovan elokuvan alustaa FM Mia Rikala, joka käsittelee ”Valtapeliä ja faaraoita” -luennossaan elokuvaan liittyvien aikakausien hallintokuvioita ja hallitsijoiden taustalla olevia ideologioita.

***

Faarao perustuu Puolan kirjallisuuden klassikon Bolesław Prusin (1847–1912) vuonna 1896 ilmestyneeseen romaaniin, jossa Kawalerowiczia kiinnosti ennen kaikkea aina ajankohtainen valtataistelun teema. Tarina sijoittuu 20. dynastian Egyptiin, erään aikakauden taitekohtaan: heikko faarao Ramses XII on luovuttanut sekä poliittisen vallan että armeijan johdon papistolle, joka hallitsee kansaa sen oman taikauskon varassa. Vaikeudet selitetään jumalten tahdoksi samalla kun papisto on kerännyt itselleen mahtavan omaisuuden. Tätä suuntausta nousee vastustamaan prinssi Ramses, joka tultuaan faaraoksi päättää ottaa itselleen hallitsijalle perinteisesti kuuluneen vallan. Ramses XIII joutui kuitenkin heikon sotamenestyksen uhriksi ja papiston juonien kohteeksi: tämä sisäinen taistelu repi pitkään jatkuneen levollisen kehitysvaiheen ja valtakunnan yhtenäisyyden pitkäksi aikaa eteenpäin.

Samalla kun Kawalerowicz pyrki välttämään amerikkalaisten historiallisten spektaakkelielokuvien toiminnallisuutta ja melodramaattisuutta, hänen lähtökohtanaan oli mahdollisimman täsmällinen historiallinen dokumentointi. Faaraossa ei ole yhtään varsinaista taistelukohtausta, on vain tietty tilanne ennen suurta taistelua ja toinen taistelun jälkeen, atmosfääriltään ratkaisevasti erilainen. Elokuvan elementit ovat erämaa, palatsit ja temppelit. Elokuva ei näytä kaupunkia eikä maaseutua eikä sitä miten ihmiset elävät. Kawalerowicz kertoo ottaneensa mukaan vain sen, mikä on tieteellisesti todistettu: kun hän ei esimerkiksi löytänyt todistetta, että muinaisessa Egyptissä olisi suudeltu, hän ratkaisi rakkauskohtaukset näyttämällä käsien leikin itämaiseen tapaan. Kawalerowicz on tietoisesti karsinut elokuvastaan kaiken epäoleellisen: polttopisteessä on valtataistelu ja vain se.

Faarao kuvattiin osin Uzbekistanissa, osin Egyptissä. Jerzy Wojcikin taidokkaan kameratyön tuella elokuva käyttää erinomaisesti hyväkseen maiseman mahdollisuuksia ja Jerzy Skrzepinkin lavasteita. Entisenä maalarina Kawalerowicz ensimmäisessä värielokuvassaan kiinnitti erityistä huomiota väreihin. Tavanomaisen värikirjavuuden sijasta hän halusi patinaa, joka syntyy ns. graafisten värien avulla. Pyrkimys on toteutettu hyvin tiukan väriasteikon puitteissa: sininen, vihreä ja punainen puuttuvat kokonaan, kaikki on sävytetty mustaan, valkoiseen, ruskeaan ja keltaiseen.

Elokuvan visuaalinen rikkaus saattaa siirtää huomiota Kawalerowiczin keskeisestä teemasta. Riittävän hyvin valtataistelun aihe kuitenkin pääsi esiin – ainakin siitä päätellen että puolue sai aihetta kritiikkiin. Faarao koki ensin levitysvaikeuksia, mutta spektaakkelimuotonsa varjolla se pääsi esille ja sai vuonna 1967 jopa valtion palkinnon.

– Markku Tuulen (Maisema taistelun jälkeen – Elokuva uutta Puolaa rakentamassa, 1981) ja muiden lähteiden mukaan