ANKEA AAMU (1986)

The Morning After/Morning After
Ohjaaja
Sidney Lumet
Henkilöt
Jane Fonda, Jeff Bridges, Raul Julia
Maa
USA
Tekstitys
suom. tekstit/svensk text
Ikäraja
K16
Kesto
104 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm

Näyttelijä Alex (Jane Fonda) herää huuruisen illan jäljiltä. Krapula ei kuitenkaan ole huolenaiheista päällimmäisin, sillä vieressä makaa tuntematon mies puukko rinnassaan. Veteraaniohjaaja Sidney Lumet hallitsee newyorkilaisen ’neo noirinsa’ varmoin ottein.

Moninkertaisesti ansioituneen ohjaaja Sidney Lumetin (Hikinen iltapäivä, Valamiesten ratkaisu, Kasvot kuvaruudussa, Serpico – kadun tiikeri) vuonna 1986 ohjaama Ankea aamu on jäänyt tekijän monien muiden töiden varjoon. Monet muut vähemmän tunnetuista Lumetin teoksista on nostettu esiin myöhemmin uudelleen, kuten Kukkula, Painostus, Vallan terällä ja Todistaja. Ankean aamun vähäinen huomio ihmetyttää, onhan elokuva tarpeeksi mielenkiintoinen ja Oscar-ehdokkuuden roolistaan napannut Jane Fonda suorastaan loistaa osassaan muistuttaen siitä, millainen näyttelijätär hän voi olla. Fonda tulkitsee vivahteikkaasti alkoholisoituneen, entisen näyttelijättären Alex Sternbergenin roolin. Toinen vakuuttava tähti Lumetin elokuvassa on Alexin tutustuvan poliisin roolissa nähtävä Jeff Bridges.

Lumet vie katsojan jo elokuvansa alkumetreillä mestarillisesti keskelle kompleksista tarinaa. Sidney Lumetin romanttinen trilleri Ankea aamu haastaa yleisönsä. Se haluaa sanoa suorastaan: usko tämä tai älä. Heti alussa Alex löytää alkoholinhuuruisen yön jälkeen vieraan miehen vierestään, jolla on puukko rinnassaan. Katsoja ja Alex saavat samanaikaisesti tietää miehen henkilöllisyyden uutiskatsauksen välityksellä, joka nähdään tv-ruudulta miehen asunnossa. Katsoja pystyy eläytymään Alexin tunnetiloihin ja mitä siinä tilassa voisi itse tehdä. Joku voisi saada hysteerisen kohtauksen, soittaa poliiseille tai paeta paikalta. Alex kaataa itselleen drinkin, sitten pukeutuu. Poliiseille hän ei voi soittaa. Alexin käytöstä Ankeassa aamun edetessä ei ole helppo hyväksyä, mutta elokuvasta kehittyy nautittava, hienostunut komedia-mysteeri, jonka tekeminen kokonaisuudeksi vaatii huomattavaa lahjakkuutta ja osaamista.

Muistettavaa elokuvassa on myös Lumetin luoma visuaalinen tyyli, joskin suuri kiitos kuuluu kuvaaja Andrzej Bartkowiakin valaistukselle ja kameratyöskentelylle sekä Lumetin kuvakulmien valinnalle ja kuvauspaikoille, jotka näyttävät vähemmän hohdokasta Los Angelesia. Lumet, tottunut New Yorkin kuvaaja teoksissaan tuo esiin nyt Los Angelesin, joka on kuin sarja Edward Hopperin teoksia väririkkaassa unessa. Myös Lumetin ohjaustyyli on älykästä, James Hicksin käsikirjoitus puolestaan paikoin humoristista.

Elokuvan yksi keskeisiä piirteitä on tekijöiden uskallus luoda Fondan ja Bridgesin henkilöhahmoista sellaisia, jotka eivät ole erityisen sympaattisia tai pidettäviä. Alexin hahmo on manipuloiva juoppo ja Turner puolestaan on ahdasmielinen, ennakkoluuloinen entinen poliisi. Lisäksi Ankea aamu tuntuu olevan moniulotteisia henkilöitä kuvatessaan paikoitellen enemmänkin hahmotutkielma kuin trilleri.  Kuitenkin mukana on paljon jännittäviä hetkiä, joiden onnistumisessa on auttanut leikkaaja Joel Goodmanin loistava työskentely. Huolimatta negatiivisista piirteistään Fondan ja Bridgesin hahmot muodostavat valloittavan ja erittäin hauskan parin epätodennäköisinä rakastavaisina. Kaiken kaikkiaan kyseessä on kiehtova elokuva, jossa tarina saa usein odottamattomia käänteitä ja joka ansaitsisi tulla useammin mainituksi.

Vincent Canbyn (The New York Times) ja Rupert Lallyn (medium.com  “You Need To See This…”) mukaan Joona Hautaniemi 11.6.2019