HILMANPÄIVÄT (1954)

Hilmadagen
Ohjaaja
Matti Kassila
Henkilöt
Tauno Palo, Aino Mantsas, Edvin Laine
Maa
Suomi
Tekstitys
ei tekstitystä
Ikäraja
S
Kesto
77 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 4K DCP
Lisätieto
Agapetuksen (Yrjö Soini) romaanista

Kirjailijakin oli tyytyväinen lopputulokseen, kun Yrjö Soinin eli Agapetuksen romaani Hilmanpäivät (1937) sovitettiin oivallisesti elokuvaksi. Kassilalle ominaiset runsas kertojan käyttö, musiikillisen ja elokuvallisen yhdistäminen sekä tarkoin harkitut trikit rytmittävät elokuvaa.

***

Kun Matti Kassila kevättalvella 1954 kävi käsiksi romaaniin Hilmanpäivät, oli kyseessä jo yhdestoista Agapetuksen alias Yrjö Soinin humoristiseen teokseen perustuva elokuva. Sovituksessaan Kassila piti kiinni alkuperäisestä tapahtuma-ajasta eli 1930-luvusta: riittävän hyvin säilynyt kirkonkylämiljöö löytyi Nurmijärveltä. Aikalaisarvostelulta elokuva sai hyvin kiittävän vastaanoton: Paula Talaskivi piti teosta harvaisuutena kotimaisen elokuvan historiassa, sillä hänen mukaansa jopa alkuteoksen kirjoittaja oli kerrankin tyytyväinen elokuvaversioon; myös Valma Kivitie kiitti Kassilaa alkuteoksen hengen esimerkillisestä säilyttämisestä ja Leo Nordberg piti Hilman päiviä Kassilan siihenastisista elokuvista ehjimpänä.

Vielä vuoden 1987 televisioesityksen yhteydessä Hilman päivät nähtiin poikkeuksellisen onnistuneena kotimaisena elokuvana: “Matti Kassilan pitkän ja vaihtelevan uran parhaita vuosikertoja on 1954. Tällöin hän ohjasi elokuvat Sininen viikko ja Hilman päivät, jotka erilaisuudestaan huolimatta ovat ”hyvin ehyitä saavutuksia.” (Harri Moilanen). “Onnistunut komedia on ollut suomalaisille elokuvantekijöille kuin kangastus autiomaan matkaajille: moni on lähtenyt sitä tavoittelemaan, mutta aniharva on yrityksestä mitään kostunut. Hilman päivät on kuitenkin yksi noita harvinaisia poikkeuksia. Tässä Agapetuksen romaaniin perustuvassa hupailussa Kassilan kerronta on sujuvaa ja luontevaa, hä nen ihmis- ja miljöökuvauksensa ajan muihin ‘kansankomedioihin’ nähden poikkeuksellisen ehjää ja uskottavaa.” (Tarmo Poussu).

Hilman päivät on hykerryttävä kyläkomedia, jossa kaikki osatekijät toimivat kitkatta. Kassilan ohjauksellisista ideoista osuvin on leppoisan kertojan käyttö kontrastina kaoottisesti eteneville tapahtumille. Heikki Aaltoilan ilmeikäs musiikki tukee kokonaisuutta ja myös näyttelijäsuoritukset ovat kerrankin kohdallaan. Hilman päivien humaani, lempeän ironian sävyttämä huumori on läheistä sukua vaikkapa tshekkiläisen Jiri Menzelin seuraavan vuosikymmenen kansainvälisesti menestyneille komedioille. Tällaisiin vertailuihin suomalaiset elokuvat eivät kovin usein houkuttele.

– Suomen kansallisfilmografian 5 (1989), Harri Moilasen (1987) ja Tarmo Poussun (1987) mukaan