JOUTSENLAMPI (1968)

Lebedinoje ozero/Svansjö
Ohjaaja
Apollinari Dudko
Henkilöt
Jelena Jevteva, John Markovski, Mahmud Esambajev
Maa
Neuvostoliitto
Ikäraja
S
Kesto
80 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm
Lisätieto
Pjotr Tšaikovskin baletista

Pjotr Tšaikovskin lumoava baletti vie sekin rakkauden ja kuoleman maagiseen maailmaan. Kirovin (Mariinskin) teatteri tuotti unohtumattoman tulkinnan, jossa Jelena Jevtejeva esitti Odette / Odilen kaksoisroolin. Konstantin Sergejevin upean näyttämöohjauksen elokuvallisti Apollinari Dudko. Agfacolorin tuonpuoleisuudelle otollinen perinne jatkui Sovcolorissa ja Orwocolorissa. Ennakkotiedoista poiketen elokuva esitetään 35 mm:n filminäytöksenä, ei 70 mm-filmiltä.

***

Pjotr Tshaikovskin Joutsenlampi on yksi kaikkien aikojen tunnetuimpia baletteja. Sykähdyttävien teemojen ja loistokkaan koreografian tähden siitä on tullut sekä yleisöjen että alan ammattilaisten suosikki. Tunnistettavien melodioiden lisäksi baletin maineen on vakiinnuttanut sen traaginen rakkaustarina.

Baletti kertoo prinssi Siegfriedistä ja joutseneksi taiotusta Odette-neidosta. Siegfriedin äiti patistaa hulttiopoikaansa hankkimaan itselleen vaimon. Siegfried ei tästä ilahdu, vaan hän haluaisi mennä naimisiin kohdatessaan tosirakkauden. Piristyäkseen Siegfried lähtee kavereineen metsästämään ohi lentäviä joutsenia. Metsästyksen tohinassa Siegfried kuitenkin ajautuu porukasta eroon. Ollessaan yksin hän kohtaa joutsenen, joka yhtäkkiä muuttuukin lumoavaksi Odette-neidoksi. Velho Rothbart on taikonut neidon joutseneksi, joka saa neidon muodon ainoastaan öisin. Loitsu raukeaa, jos joku lupaa rakastaa häntä ikuisesti.

Tanssielokuva lajityyppinä on vaikea ja haastava, mutta Joutsenlammessa Apollinari Dudkon ja Konstantin Sergejevin yhteisohjaus soljuu nautinnollisesti. Teos henkii elokuvallista syvyyttä, ekspressiivisiä kamera-ajoja ja esillepanon symmetrisyyttä, unohtamatta tanssijoiden ilmaisua. Teknisesti haastavassa kaksoisroolissa Odettena ja Odilena hurmaa Jelena Jevteva. Tanssijat ovat kaikki vuonna 1740 perustetusta Mariinski-balettiseurueesta, joka vielä elokuvan valmistumisvuonna kantoi bolsevikki-vallankumouksellisen Sergei Kirovin nimeä. Elokuvan koreografista ja baletin ohjauksesta vastaava Konstantin Sergejev oli Mariinski-seurueen koreografi ja taiteellinen johtaja.

Ohjaaja Apollinari Dudko ikuisti 1960–1970-luvuilla monia tanssielokuvia ja filmatisointeja baleteista kuten Pjotr Tshaikovskin Spjashtshaja krasavitsa (Prinsessa Ruusunen, 1964) ja Vladimir Majakovskin käsikirjoitukseen pohjautuvan Dmitri Shostakovitshin Baryshnja i huligan (Kaunotar ja katupoika, 1970). Tanssielokuvien ohella Dudko ohjasti pitkän dokumenttielokuvan Horeografitsheskije miniatjury (Koreografisia miniatyyrejä, 1960) ja teki oman itsenäisen uransa Stalinin ajan elokuvaajana. Hänen käsissään ei valotusmittari vapissut, vaan filmille ovat piirtyneet suuretkin mestariteokset, kuten Grigori Kozintsevin ohjaama, Miguel de Cervantesin teokseen pohjaava satiirinen Don Kihot (1957) ja Aleksandr Ivanovskin Tiikerityttö (1954).

Loistokkaalta 70 mm -kopiolta nähtävä elokuva on kuvattu itäsaksalaisen Filmfabrik Wolfenin valmistamalle Orwocolorille (Original Wolften). Ennen vuotta 1964 Agfacolorina tunnettu erittäin suosittu värinegatiivi oli tiiviissä käytössä Neuvostoliitossa ja Itä-Euroopan maissa. Varsinkin Tshekkoslovakiassa Orwocolor piti pintansa suosittuna kameranegatiivina 60-luvulle asti, koska monet kuvaajat olivat tottuneet työskentelemään sen kanssa 1940-luvuilta lähtien. Filmille on ikuistetut muun muassa sellaiset mestariteokset kuin Andrei Tarkovskin Solaris (1972) ja Akira Kurosawan Dersu Uzala (1975). Ei siis ihme että myös entinen elokuvaaja Dudko päätyi käyttämään Orwocoloria Joutsenlammen elokuvaversiossa.

Elokuva palkittiin Genovan kansainvälisten tanssielokuvajuhlien Grand Prix’llä, Kultainen orkidea -palkinnolla vuonna 1969.

– Eri lähteiden mukaan Otto Kylmälä 2019