MONTY PYTHON: BRIANIN ELÄMÄ (1979)

Life of Brian/Monty Python: Brians liv
Ohjaaja
Terry Jones
Henkilöt
Terry Jones, Graham Chapman, Michael Palin, John Cleese
Maa
GB
Tekstitys
norsk tekst
Ikäraja
K12
Kesto
93 min
Teemat
Kopiotieto
35 mm

Brianin elämä (Monty Python’s Life of Brian, 1979) joutui uskontosatiirinsa vuoksi sensuurin hampaisiin monissa maissa. ”Niin hauska, että kiellettiin Norjassa” muodostui Ruotsissa sen markkinointilauseeksi. Suomessa elokuvasta esitettiin leikattua versiota, nyt näyttämämme versio on leikkaamaton.

***

Monty Pythonin Brianin elämä on suurisuuntainen pilamukaelma, jossa kehitellään rinnakkainen elämäntarina erään Jeesus Nasaretilaisen tunnetulle kohtalolle. Brian syntyy naapuritalliin ja päätyy ristiinnaulittavaksi, mutta miesten tiet eivät kohtaa kuin sattumoisin eräässä puhetilaisuudessa: Brian haluaisi kernaasti kuulla, mitä nasaretilainen sanoo, mutta äidillä on kiire kivitykseen ja vierustoverit haastavat kaiken aikaa riitaa keskenään. Muuten Brian on kiinnostuneempi juutalaisten vapautusliikkeestä roomalaista imperialismia vastaan ja vasten tahtoaan hänestä tulee uuden messiaslahkon palvonnan kohde.

Tämä epäortodoksinen ja maanpäällinen näkökulma raamatunhistorialliseen legendaan herätti aikoinaan paljon keskustelua ja pahennusta, jopa leikkauksia ja kieltoja eräissä maissa. Mutta enemmin kuin Jeesus-parodia tai suoranaista jumalanpilkkaa Brianin elämä on parodia Hollywoodin raamattuspektaakkeleista ja pilkka osuu lähinnä lahkolaisuutta, suvaitsemattomuutta, ulkokultaisuutta ja muuta uskonnon aluskasvillisuutta vastaan. Saattaa olla, että pelkästään ristiinnaulitsemistapahtuman käyttö on vetänyt laput monien silmille elokuvan viimeisten minuuttien aikana. Vaikka kyseessä ei ole Jeesuksen kuolema, ristillä on niin vahva asema kristinuskossa, että sitä ei ilmeisesti voi nähdä vain roomalaisena teloitusvälineenä silloinkaan, kun muuhun tulkintaan ei ole aihetta. Ei ole pythonilaisten vika, jos Brianin elämä meni joiltakin täysin ohi. Monille näin kävi – Brianin elämä jopa asetettiin täyteen esityskieltoon Norjassa. Viesti hukkui niiltä, joille se kärkevimmin oli suunnattu.

Tässä elokuvassa Monty Python –ryhmä oli oppinut läksynsä ja hylännyt pakkomielteensä katkelmallisiin absurditeetteihin, vieraantumisgageihin ja loputtomiin tekstivitseihin, jotka saattavat elähdyttää puolituntisia tv-ohjelmia, mutta jotka pelkästään rikkovat rytmin puolentoista tunnin elokuvassa. Brianin elämä on saanut virkistävän yhtenäisen juonirakenteen, joka yhä on tavattoman kekseliäs, mutta jossa hauskuus pikemminkin edistää kuin viivyttää tarinaa. Esimerkiksi kohtaus, jossa pedanttinen roomalainen sadanpäämies korjaa Brianin latinankielisen graffitin kielioppia ja panee hänet kirjoittamaan sen sataan kertaan, on suurenmoisen huvittava ja toimii samalla sysäyksenä Brianin kääntymykselle poliittiseen aktivismiin ja hänen tielleen kohti marttyyriutta. Elokuvan loppupuolisko on kasautuvassa määrin riemastuttava ja satiiri kääntyy yhä terävämmäksi ja relevantimmaksi. Loppukohtaukset ovat yhtä muistettavia kuin mikä tahansa mitä Python-mieli on parhaimmillaan pystynyt kehittämään, huipentumana suurenmoisen mauton finaali, jota jopa Mel Brooks saattaisi kadehtia ja jossa Eric Idle johtaa Brianin ja hänen kanssauhriensa lauluesitystä ”Näe aina elämän valoisa puoli”. Myös yrityksenä demystifioida Kristus ja uskonnollinen fanaattisuus elokuva voidaan ottaa vakavasti, puhumattakaan tavasta, jolla se saattaa omaan arvoonsa elokuvateollisuuden tavallisen tekopyhät ponnistukset Jumalan ja Mammonan hyväksi.

– Clyde Jeavonsin (Monthly Film Bulletin, Noveber 1979), Marko Latvalan (Vapahtaja valkokankaalla)  ja muiden lähteiden mukaan