E.T. – THE EXTRA TERRESTRIAL (1982)

Ohjaaja
Steven Spielberg
Henkilöt
Henry Thomas, Dee Wallace, Robert MacNaughton, Drew Barrymore, Peter Coyote
Maa
USA
Tekstitys
suom. tekstit/svensk text
Ikäraja
K7
Kesto
112 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm

Spielbergin rauhanomaiset muukalaiset ja rikkinäiset kodit toimivat rakennusaineina myös ohjaajan rakastetuimmassa elokuvassa E.T. the Extra-Terrestrial – ikonisessa kaikenikäisten katsojien seikkailussa, jossa söötinrujo intergalaktinen matkustaja pölähtää toraisan avioeroperheen keskelle. Alfin ja kumppaneiden oli hyvä jatkaa 1980-lukua tästä.

***

E.T. ei ole erityisen syvä hahmo. Hän on kanava, jonka kautta Spielberg ja käsikirjoittaja Melissa Mathison käsittelevät omia lapsuuden fantasioitaan ja tekevät ne liikuttavalla tavalla eläviksi omalle ikäpolvelleen. Toki lapset nauttivat E.T.:stä ja eläytyvät tämän juuri heidän kokoisensa kömpelön olion yrityksiin selviytyä aikuisten ihmisten maailmassa, mutta luulenpa, että viime kädessä filmi osuun tarkimmin juuri aikuisten muistikuviin lapsuudesta. Elokuvahistorioitsija Robin Wood suhtautuu filmiin ivallisen kriittisesti lukiessaan sen Spielbergin isätrauman naiiviksi heijastumaksi, mutta kuinka moni meistä osaa hoitaa syvimpiä haavojaan kypsästi ja hallitusti ja kuinka monella on kanttia tehdä julkisesti mitään vastaavaa? ja toisaalta, Woodkin unohtaa psykoanalyyttisessa innossaan, että filmin on tosiasiassa kirjoittanut nainen, ei ohjaaja itse.

Jeesus-hahmona E.T. on huomionarvoinen enemmän muodon ja rakenneainesten kuin sanoman tai merkitysten tasolla. Allegoristen ulottuvuuksien sijaan kyse on suorista viittauksista ja lainoista. Kaikeksi onneksi raamatullinen materiaali on työstetty narratiivin joukkoon kevyellä kädellä, ikään kuin mielikuvilla leikitellen. Pikkuista avaruusolentoa ei kuormiteta turhalla uskonnollisella merkitys­taakalla, vaan Jeesus-mytologiaan liittyvä materiaali tuo hahmoon syvyyttä ja etäistä hauraan pyhyyden tuntua.

E.T.:n tarina on mitä yksinkertaisin ja yleismaailmallisin, Hollywoodin parhaan perinteen mukaisesti. Aluksestaan vahingossa jäänyt avaruusolio löytää turvapaikan pienen Elliotin luota. Elliot (vai pitäisikö kirjoittaa Elliot?) sisaruksineen piilottaa lempeän olennon kyynisiltä aikuisilta ja auttaa tätä rakentamaan lähettimen, jolla alus voidaan kutsua takaisin. Tiedemiehet ja armeija ehtivät saada olennon kiinni, mutta lasten yhteistoiminnalla hänet viedään aikuisten nenän edestä aluksen laskeutumispaikalle ajoissa. E.T. pääsee kotiin kyyneleisten jäähyväisten saattelemana. The End

Tämän niukan kehyksen sisään Spielberg ja Mathison sijoittavat uskomattoman määrän detaljeja, joilla tarinaan saadaan syvyyttä. Jeesus-hahmoon liittyvää materiaalia on kohtuullisen paljon. Osa tästä materiaalista muodostuu yksittäisten asioiden verkostosta. E.T. saapuu taivaasta ja palaa sinne; hän myös lupaa lähtiessään tulla takaisin jonain päivänä. Hän ei ymmärrä aikuisten ajatuksenjuoksua, mutta rakastaa lapsia ja viihtyy parhaiten heidän kanssaan. Hän parantaa haavat kosketuksella ja virvoittaa kuolleet kasvit eloon. Tuntiessaan myötätuntoa hänen sydämensä näkyy hehkuvana rintakehän läpi, aivan kuten katolisten Jeesus-kuvien pyhä sydän -aihelmassa.

Tällä tavoin yhdessä esitettyinä tämä ”todistusaineisto” nayttää osoittavan vakaasti E.T.:n esikuvaan 2000 vuoden taakse. Mutta itse elokuvassa nämä elementit ovat hajallaan siellä täällä eikä katsoja välttämättä laske näitä asioita yhteen ainakaan ensi katselulla. Tässä on kyseessä väljä ja hajanainen aineisto, joka ei oikeuta yksinään tekemään E.T.:stä Jeesus-hahmoa. Tarvitaan jotain selkeämpää ja kokoavampaa, jotta E.T. voidaan osoittaa osaksi Jeesus-mytologian alati laajenevia kehiä.

Filmin kaikkein selkein ja dramaattisin viittaus Uuden testamentin tapahtumiin saadaan juuri ennen pakahduttavaa finaalia. E.T. on joutunut tunteettomien tiedemiesten (jälleen!) käsiin ja on kaikesta päätellen kuollut. Sureva Elliot näkee kuitenkin vilaukselta olennon sydämen välähtävän ja ryhtyy pikaiseen toimintaan. Kavereidensa avulla hän varastaa armeijan pakettiauton, piilottaa E.T.:n siihen ja kaahaa kokoontumispaikalle, leikkikentälle, jolla seudun lapset odottavat kaukaista matkaajaa.

Auto pysähtyy ja hetken hiljaisuuden jälkeen sen takaovet lennähtävät auki. Kuivajään höyryn seasta astuu esiin E.T., vaikeaan sairaalalakanaan kietoutuneena, kädet kuin siunaukseen levitettynä, henkeään haukkovien lasten eteen. Koko jakso on kuin pääsiäiskertomuksen pikakelaus, jossa kaikki keskeiset piirteet ovat tallella: taivaasta laskeutuneen johtajahahmon kuolema viranomaisten käsissä, lasten suru, yllättävä henkiinherääminen ja järisyttävä paluu elävänä opetuslasten eteen.

”Pääsiäisjakson” jälkeen on vain finaali, joka täydentää kuvion. E.T. nousee välkehtivässä aluksessa tähtiin lasten jäädessä maan päälle odottamaan paluulupauksen täyttymistä. Kun Spielberg kieltää E.T.:n Jeesus-analogiat, hän joko puhuu tahallaan puuta heinää tai ei kerta kaikkiaan tiedosta sitä voimaa, jolla kristillinen kulttuuri ja mytologia ovat läpäisseet hänen maailmankuvansa ja myyttiset visionsa.

– 21.12.2000 HB: Marko Latvasen mukaan teoksesta Seppälä & Latvanen: Vapahtaja valkokankaalla