TAISTELU ENGLANNISTA (1969)

The Battle of Britain/Slaget om England
Ohjaaja
Guy Hamilton
Henkilöt
Harry Andrews, Michael Caine, Trevor Howard, Laurence Olivier, Curd Jürgens, Susannah York
Maa
GB/USA
Tekstitys
svensk text
Ikäraja
S
Kesto
132 min
Teemat
Kopiotieto
35 mm

Bond-sarjan avaintekijöiden (Harry Saltzman, Guy Hamilton) Blitz-spektaakkeli ei säästele ilmataistelukohtauksissa, jotka pyrittiin toteuttamaan alkuperäiskaluston voimin. Kuvauksiin kootut Spitfire- ja Hurricane-lentueet noteerattiin aikanaan maailman 35. suurimmiksi ilmavoimiksi! Peter von Baghin inhokkielokuvia.

***

Alun lakoniset kuvat johtavat suoraan englantilaisen ”understatementin” ytimeen, ja muodostavat paralleelin Harry Wattin sodanaikaiselle hengennostatustuotteelle Target for Tonight. Vetäytyminen Ranskasta ja Dunkerquen katastrofi odottavat nurkan takana – mutta vaarallisiin tehtäviin nousevat brittilentäjät suhtautuvat arkeensa samalla rutiininomaisella rauhallisuudella kuin kellokorttejaan leimaavat tehdastyöläiset. Torjuntavoittoon johtanut kansallinen taisteluhenki piirtyy selvänä heti ensi minuuteista lähtien – siitä huolimatta, että väsymys välähtää miesten kasvoilla ja episodi päättyy tukikohdan hävitykseen.

Maailmansodan syttymisen 30-vuotissyksyksi valmistunut Taistelu Englannista rekonstruoi yhden ylväimmistä siivuista Britannian sotahistoriassa: yläilmoissa käydyn taistelun saarivaltion herruudesta, joka kesti heinäkuusta lokakuuhun 1940. Arvovaltaprojektin tuotanto alkoi vuonna 1965 S. Benjamin Fiszin (mm. Telemarkin sankarit) toimesta, joka oli itsekin taistellut lentäjänä RAF:n puolalaisessa laivueessa. Fisz veti mukaan Bond-tuottaja Harry Saltzmanin ja tämä puolestaan Kultasormen ohjaajan Guy Hamiltonin. Kuvauksiin metsästettiin kaikki Britannian lentokykyiset Spitfire- ja Hurricane-hävittäjät, lainattiin koneita Kanadasta ja Espanjan ilmailuministeriöltä sekä rakennettiin lukuisia modifioituja malleja – sillä tuloksella, että kaluston ylpeiltiin lopulta muodostaneen ”maailman 35. suurimmat ilmavoimat”. Neuvonantajiksi koottiin edustava joukko taistelun veteraaneja molemmilta puolilta: näistä saksalainen hävittäjä-ässä Adolf Galland saatiin suututettua kohtauksessa, jossa Luftwaffen lentäjät tekevät natsitervehdyksen. Spektakulaariset ilmakuvat ovat alan taiturin Skeets Kellyn käsialaa. Vuosi elokuvan ensi-illan jälkeen hän menehtyi helikopterionnettomuudessa Etienne Périerin Zeppelinin kuvauksissa.

Oma kuohuntansa liittyy taustamusiikkiin, joka alkujaan tilattiin William Waltonilta – maineikkaalta orkesterisäveltäjältä, jonka elokuvallisiin töihin lukeutuvat mm. Spitfire-historiikki The First of the Few sekä Laurence Olivierin kolme Shakespeare-filmatisointia. Walton ei ollut laatinut elokuvasävellystä yli vuosikymmeneen, ja uppoutui antaumuksella työstämään monimutkaista, historiallisia marsseja ja hyräiltäviä melodioita väistänyttä kudelmaa. Ohjaaja Hamilton tuki Waltonin pyrkimyksiä, mutta valmis työ sai täystyrmäyksen studion suunnalta. Uusi ja sovinnaisempi musiikki tilattiin Ron Goodwiniltä, jonka filmografiasta löytyy parikin vastaavaa romukoppaan heitetyn scoren pikapaikkaustehtävää (Lääkäri noidankehässä ja Frenzy – solmiokuristaja). Marsalkka Dowdingia näytelleen Olivierin väliintulo – hän uhkasi vetää nimensä ja omat jaksonsa pois elokuvasta – sai aikaan sen, että Waltonin sävelet jäivät soimaan huipentavaan ilmataistelujaksoon. Kohtauksessa kaikki äänet musiikkia lukuunottamatta vaimennetaan kuvien taustalta viideksi minuutiksi: lopputuloksena on mykkäfilmimäinen kuoleman baletti, hätkähdyttävä elämys aikakauden suoraviivaisesti etenevien sotaspektaakkeleiden maailmassa.

– Petteri Kalliomäki 12.9.2019. Lähteinä mm. Michael Paris: From the Wright Brothers to Top Gun: Aviation, Nationalism and Popular Cinema (1995), George Perry: The Great British Picture Show: From the 90’s to the 70’s (1974), Gergely Hubai: Torn Music: Rejected Film Scores, a Selected History (2012). Elokuva on katsottavissa vaihtoehtoisesti joko Goodwinin tai Waltonin musiikilla MGM Home Entertainmentin kahden levyn DVD-julkaisulla (2004).