KRULL JA NÄKYMÄTÖN VIHOLLINEN (1983)

Krull
Ohjaaja
Peter Yates
Henkilöt
Ken Marshall, Lysette Anthony, Freddie Jones, Liam Neeson
Maa
GB/USA
Tekstitys
suom. tekstit/svensk text
Ikäraja
K12
Kesto
122 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm

Peter Yatesin visuaalisesti hulppea Krull ja näkymätön vihollinen oli Columbia-studion yltiöpäinen yritys yhdistää ritarisaagaa ja avaruusoopperaa. Valloittajien uhkaaman Krull-planeetan prinssi ja lainsuojattomat apurit yrittävät pelastaa prinsessan kosmisen pedon kynsistä. Kehrä-heittoase, hurjat muodonmuutokset ja James Hornerin musiikki innostivat taannoin Helsingin Savoy-teatterissa. Liam Neeson kunnostautuu sivuosassa.

***

Columbia Picturesin johtaja Frank Price pyysi vuonna 1980 tuottajapari Ron Silvermania ja Ted Mania tekemään yhtiölle fantasiaelokuvan. Tuottajat hyväksyivät ajatuksen ja palkkasivat käsikirjoittajaksi Stanford Shermanin, jonka ensimmäinen versio oli lopullisen elokuvan runko – välillä kirjoitettu toinen versio hylättiin kokonaan, lähinnä siksi, että siinä oli liikaa puhetta. Muutoksia toki elokuvakäsikirjoituksiin aina tehdään, niinpä alkuperäinen nimi ”Krullin lohikäärmeet” lyheni, kun tarinan Pedon lohikäärmeluonne hävisi ja hahmoja rakennettiin moderniin elektroniseen suuntaan.

Ohjaaja Peter Yates kutsuttiin kehiin jo ensimmäisen käsikirjoitusversion jälkeen. Yates piti tehtävää haasteena, erityisesti siksi, että siinä voitiin hyödyntää tuon ajan nopeasti kehittyviä erikoistehostetekniikoita. Ensimmäisen käsikirjoituksen ja storyboardin kehittelyvuoden jälkeen tehtävä alkoi kuitenkin tuntua raskaammalta. Siihen mennessä  pääosan esittäjät oli jo saatu palkatuksi projektiin.

Krull-hankkeesta tuli kallis, yli 30 miljoonaa dollaria, ja sen tuotto jäi Yhdysvalloissa hieman yli puoleen siitä, mikä selittyy osin varsin nuivista arvosteluista. Parhaimmillaankin sitä verrattiin Star Warsiin, jonka kloonaamisesta tekijöitä syytettiin. Syynä hintavuuteen olivat konseptinmuutokset: ensinnäkin keskiaikaisesta tarusta tuli täysiverinen fantasia. Lisäksi käsikirjoitusta muokattiin niin perusteellisesti, että monet otokset jouduttiin lavastamaan useammin kuin kerran. Mainittakoon, että Lyssan linna oli rakennelmana noin kuuden metrin korkuinen – se saatiin ”pakotetun perspektiivin” avulla vaikuttamaan korkeammalta. Musta linna oli todellisuudessa vain kolmen ja puolen metrin korkuinen. Puvustus vaikutti myös elokuvan toteutukseen. Erroll Flynn -vaikutteet miekkailuelokuvien malliin eivät lopulta toteutuneet suunnitellulla koreografialla, koska puvut olivat siihen yksinkertaisesti liian tiukkoja.

Elokuvan tarinassa kaksi aiemmin vihamielistä kuningaskuntaa yhtyvät taistelemaan Pedon johtamaa valloittajaa vastaan. Ratkaiseva sysäys tälle oli prinsessa Lyssan kaappaus omissa häissään. Prinssi Colwyn ryhtyy epämääräisine taistelutovereineen toimiin pelastaakseen prinsessa Pedon päämajasta, Mustasta linnasta.

– Jari Sedergren 2019