FRIDAY THE 13TH (1980)

Friday the 13th
Ohjaaja
Sean S. Cunningham
Henkilöt
Betsy Palmer, Adrienne King, Jeannine Taylor
Maa
USA
Ikäraja
K16
Kesto
95 min
Teemat
Kopiotieto
35 mm

Crystal Laken leirillä hukkuneen erityislapsi Jason Voorheesin kohtalo nivoutuu perjantaisurmien sarjaan vuosikymmeniä myöhemmin. Tunnelmallisissa miljöissä hiipivää perusteosta terästävät Tom Savinin rujot efektit. Legendaarinen kesälomapainajainen on saanut kymmenen jatko-osaa. Filmikopio saapuu sensuurivapaasta Tanskasta.

***

Kun kauan sitten suljettu Crystal Laken kesäleiri avaa ovensa, paikan synkkä ja brutaali historia alkaa toistaa itseään. Metsä- ja järvimaisemiin sijoittuvan kauhumysteerin taustalla on 1958 tapahtunut leirivalvojien kaksoismurha ja toinen, vielä vanhempi murhenäytelmä.

Jos 1970-luku oli modernin kauhuelokuvan väkevien taiteellisten läpimurtojen aikaa, 1980-luvusta muodostui kaupallinen huippukausi, jonka kuluessa laji kallistui nuorekkaaseen viihteellisyyteen, erikoistehosteiden osuus korostui ja jatko-osat seurasivat toisiaan. Suunnannäyttäjiin kuului Sean S. Cunninghamin ohjaama kesäpainajainen Friday the 13th (1980). Häijyllä tavalla mehevä murhaputki muistutti matalan profiilin eksploitaatioelokuvaa, mutta suurstudio Paramount levitti sitä hyvällä menestyksellä. Suomessa Valtion elokuvatarkastamo kielsi elokuvan 13. elokuuta 1980. Friday the 13th tai yksikään sen lukuisista jatko-osista ei läpäissyt täkäläistä seulaa ennen koko aikuissensuurin lakkauttamista. Myös osat 2, 3 ja 6 kiellettiin kokonaan.

Avausteos herätti USA:ssakin epätavallisen jyrkkää torjuntaa. Kriitikko Gene Siskel kampanjoi elokuvaa vastaan tv-ohjelmassaan ja Chicago Tribunen arvostelussaan, jossa hän toivoi “pilaavansa mahdollisimman monen ilon” juonenkäänteiden paljastuksillaan. Siskel yllytti lukijoita lähettämään haukkumakirjeitä näyttelijä Betsy Palmerille ja Paramount-päällikkö Charles Bluhdornille yhteystiedot mainiten. Kriitikko syytti MPAA-järjestön ikärajaluokittelijoita puolueellisuudesta Paramountiin päin, kun tehostemaakari Tom Savinin toteuttamiin verisiin murhiin ei ollut vaadittu leikkauksia. Jatko-osien myötä MPAA tiukensi splatter-linjaansa.

Friday the 13th -elokuvat osoittavat, että oman identiteetin voi muodostaa ilman järin omalaatuisia oivalluksia. Lähes jokaiselle sarjan idealle on helppo löytää jonkinlainen edeltäjä elokuvahistoriasta. Esimerkiksi kolmannessa osassa Friday the 13th 3-D (1982) ensimmäisen kerran nähty murhamies Jason Voorheesin jääkiekkomaski muistuttaa Mad Max 2:n (1981) Humungus-pahiksen varustusta. Sean S. Cunningham on myöntänyt avoimesti velkansa John Carpenterin Halloween – Naamioiden yölle  (1978), eikä oletettu yhteys Mario Bavan Verilöylyyn (Reazione a catena, 1971) vaikuta pelkältä faniteorialta. Bavan italialaisen elokuvan murhasarja rullaa enemmän satiirisessa kuin pelottavassa hengessä, mutta verenvuodatuksen metodit ja työkalut ovat huomattavan samankaltaisia. Yhdistäviä tekijöitä ovat vehreä järvimiljöö, perjantai 13. -ajankohta sekä kevytmielisten nuorten mielikuvitusrikas lahtaaminen, mielellään yllätysiskulla sängyn alta. Verilöylyä Yhdysvalloissa levittänyt Hallmark-yhtiö oli Friday the 13th:n käynnistysvaiheen rahoittaja, jonka Paramount osti ulos tuotannosta ennen ensi-iltaa.

Vaikka Friday the 13th -sarja ei sisällä yksittäisiä mestariteoksia, sitä voi pitää jatko-osatehtailun klassikkona, jossa toiston ja variaation suhde pysyi pitkään iskukykyisenä. Avausosassa taustalla pysyneen mystisen Jason Voorhees -hahmon kasvava suosio jyräsi vähitellen tarinan kaikki muut elementit alleen. Sarjan loppupuolella Crystal Laken kesäleiri ei enää kuulunut kuvioon, kun psykokarpaasi lähetettiin seikkailemaan New Yorkissa, ulkoavaruudessa ja Helvetissä. Raskaan sarjan mestaruusottelu Freddy vs Jason (2003) on Cunninghamin aloittaman elokuvasarjan toistaiseksi viimeinen teos. Marcus Nispelin uudelleenfilmatisointi Friday the 13th (2009) ei ole kasvattanut ympärilleen uutta sarjaa.

“Kaikista sarjan elokuvista tämä ykkösosa on myöskin paras”, Jukka Halttunen kirjoitti Gorehound-pienlehdessä (1/1990) saagan ehdittyä kahdeksanteen osaansa.  “Cunningham ei ole ohjaajana mikään John Carpenter, jonka Halloween oli puristavuutensa lisäksi myös elokuvallisesti loistosuoritus, mutta hän saa elokuvansa toimimaan yksinkertaisesti ilkeällä suhtautumistavallaan katsojaan, jonka olon hän rehellisesti yrittää saada mahdollisimman tukalaksi mottonaan ‘I DARE you to watch this film without once closing your eyes!’ (–) Varsinkin kaikkiin saamiinsa haukkuihin nähden Friday the 13th on yllättävän laadukas tuotos ja ilman muuta pakollista katsottavaa jokaiselle kauhuelokuvaan vähänkään paremmin perehtyneelle.”

– Lauri Lehtinen 13.12.2019