HELVETIN PORTTI (1953)

Jigokumon/Helvetets port
Ohjaaja
Teinosuke Kinugasa
Henkilöt
Machiko Kyo, Kazuo Hasegawa, Isao Yamagata
Maa
Japani
Tekstitys
suom. tekstit/svenska texter
Ikäraja
K16
Kesto
88 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm

Japanilainen Teinosuke Kinugasan elokuva on tyypillinen jidai-geki, historiallinen elokuva. Se kertoo tosipohjaisen tarinan vuoden 1160 tienoilta, Taira- ja Fujiwara-klaanien valtataistelun ajoilta. Ennen kaikkea se muistetaan hienostuneesta värien käytöstään, ja värielokuvana se on ilmestys. Esitämme harvinaisen Eastmancolor-alkuperäiskopion KAVIn kokoelmista.

***

Teinosuke Kinugasa on japanilaisen elokuvan historian todellinen pitkän linjan edustaja, jonka ura ulottuu 1910-luvulta 1960-luvulle. Hän esiintyi kabukinäyttelijänä poikavuosistaan lähtien, tuli elokuvaan 1917 kunnostautuen lähinnä naisosien tulkkina ja alkoi kohta myös ohjata elokuvia. 1920-luvulla hän herätti huomiota ekspressionistisia ja kokeellisia piirteitä sisältävillä mykkäelokuvillaan Kurutta ippeiji (”Hullu sivu”, 1926) ja Jujiro (”Tienristeys”, 1928). Vuosina 1928-31 hän opiskeli ulkomailla, Neuvostoliitossa (Eisensteinin oppilaana) ja Saksassa. Kinugasan varhaiset kokeilut antoivat hänen tyylilleen tietynlaisen tuoreen lähestymistavan, joka näkyi selvästi hänen 30-luvun huolitelluissa historiallisissa elokuvissaan. Kinugasa työskenteli Daiei-yhtiön ohjaajana vuodesta 1939 lähtien ja sai uutta kansainvälistä mainetta kun väritekniikaltaan luova, maalauksellisuudessaan kiehtova Helvetin portti voitti Cannesin pääpalkinnon 1954, juryn puheenjohtajan Jean Cocteaun saatesanoin: ”Olemme halunneet palkita lumoavan elokuvan ikivanhasta tarinasta; ohjaus, näyttelijät, värit – kaikki on ihmeellistä tässä elokuvassa.”

Helvetin portti on tyypillinen Jidai-geki, historiallinen laatukuva, joka kertoo tosipohjaisen episodin vuoden 1160 tienoilta, Taira-klaanin ja Fujiwara-klaanin valtataistelun ajoilta. Elokuvan tapahtumat liittyvät vuoden 1159 lopulla alkaneeseen Heiji-kapinaan, jonka Taira-klaanin päällikkö Kiyomori kukistaa. Rinnan Taira-klaanin nousun kanssa alkaa 300 vuotta hallinneen Fujiwara-klaanin lopullinen häviö.

Elokuvan polttopisteessä on kuitenkin intiimi draama, soturi Moriton mieletön rakkaus naimisissa olevaan hovinaiseen Kesaan, murhenäytelmä joka johdonmukaisuudessaan ja ankaruudessaan muistuttaa klassista kohtalondraamaa. Toiminta on vahvasti tyyliteltyä, ikään kuin korostaakseen tarinan yleispätevyyttä. Rytmi on rauhallinen, kohtaukset on sommiteltu huolellisesti eri väritasoille, toistensa vastapainoksi tai vastakohtien jännityksen varaan. Myös äänielementit antavat tehokkaita kontrasteja, hiljaisuus vaikuttaa aktiivisesti. Rikkaita yksityiskohtia sisältävät kohtaukset Moriton ja Kesan välillä ovat kuin soimaan jääviä akordeja; tunnelmat miltei hitsautuvat yhteen ja elokuvaa leimaa usein Dreyerin mieleen tuova klassinen yksinkertaisuus, sävyn yhtenäisyys.

Ja ennen kaikkea Helvetin portin muistaa hienostuneesta värien käytöstään. Värielokuvana se oli (ja onnistuneen kopion sattuessa on yhä) ilmestys: koko japanilaisen maalaustaiteen ilmava impressionismi tuntuu loistavan päin katsojaa häikäisevän kauniissa kuvajaksoissa. Väri ei tässä ole täyttämässä pelkästään dramaattista tehtävää tai antamassa kullekin kohtaukselle viimeistä tyylikästä silausta: vasta värin kautta tämä menneisyyden rakkausdraama saa runollisen ulottuvuuden, myytin ja tarun leiman.

– Rune Waldekrantzin (1956), Jerker A. Erikssonin (1956) ja muiden lähteiden mukaan