SING-ALONG: GREASE (1978)

Ohjaaja
Randal Kleiser
Henkilöt
John Travolta, Olivia Newton-John, Stockard Channing, Jeff Conaway
Maa
USA
Tekstitys
sing along -tekstitys
Ikäraja
K7
Kesto
110 min
Teemat
Kopiotieto
70 mm
Lisätieto
Jim Jacobsin ja Warren Caseyn musikaalista • liput 9 € / 7 € (KAVIn klubikortilla) tulevat myyntiin 19.12.

Amerikkalaisesta high school -elämästä kertova menestysmusikaali tuo valkokankaalle Saturday Night Fever -elokuvan (1977) myötä tähdeksi nousseen John Travoltan ja laulajaurastaan tunnetun Olivia Newton-Johnin. Sandyn ja Dannyn rakkaustarina esitetään näyttävänä 70 mm -filmikopiona. ”You’re the one that I want!”

***

”Villeistä fiftareista” eli 1950-luvun nuorisokulttuurista nostalgisen riemunsa löytäneelle Grease-musikaalille on ehtinyt kertyä ikää yli neljännesvuosisata. Musikaali, joka valmistumisaikanaan herätti todellisen fiftaribuumin, nostalgisoi tänä päivänä yhtälailla 1970- kuin 1950-lukulaisuuttakin. Syy siihen piilee elokuvan pääparissa, John Travoltassa & Olivia Newton-Johnissa, joista muovattiin 70-luvun lopun ykkösikonit niin hittilistoille kuin niiden ulkopuolelle.

Greasen taru alkoi jo kesäkuussa 1971, jolloin säveltäjäkaksikko Jim Jacobs ja Warren Casey saivat tilaisuuden viedä tuore hengentuotteensa pienen kokeellisen chicagolaisteatterin lavalle. Näkemästään innostuneet newyorkilaistuottajat vainusivat menestyksen ja toivat teoksen erääseen kotikaupunkinsa off-Broadway-teattereista Valentinen päivänä 1972. Näyttämöversion menestys osoittautui satumaiseksi – hulppeat 2200 näytöstä ansaitsivat Greaselle lähtemättömän paikan Broadwayn historiassa. Eikä loppua ole näkyvissä, sillä teoksen live-menestys jatkuu yhä edelleen ympäri maailmaa, myös Suomessa.

Elokuvana Grease ei kohoa ihmeellisiin dramaattisiin korkeuksiin, mutta sen arvo kohottavana, hellän hyväntuulisena teinisatiirina on sitäkin suurempi. Keskeiseen rooliin nousee John Travoltan sähköinen rooli rasvis Danny Zukona, jonka esikuvaksi voi aavistaa itsensä Elvis Presleyn. Travolta ei tosin yllä Saturday Night Fever -suorituksensa intensiteettiin, mikä johtunee myös kokonaisuuden heppoisemmasta sisällöstä. Tony Maneron draivi sai tukea Saturday Night Feverin kompleksisemmasta juonikontekstista, mitä Greasen kaltaisesta ”viihdepurkasta” ei sen sijaan löydy.

Eteläiseen Kaliforniaan sijoittuva tarina on hattarankepeä kuvaus high schoolin koviksesta, jonka pasmat menevät pahan kerran sekaisin pehmon kesäromanssin, puhtoisen Sandyn (Olivia Newton-John), astellessa loman loputtua samaan luokkahuoneeseen. Sydämethän siinä särkyvät, kun rasviskingin jengistatus ei ota kestääkseen romanttista söpöilyä kiltin tytön kanssa.

Grease rekonstruoi uskollisesti 1950-luvun idyllisimmän lookin. Kuumat kaarat, pirtelöbaarit ja koulutanssit ovat sitä tutuinta ajanjakson americanaa. Alkuperäismusikaalin sävelet soivat ääniraidalla, mutta myös uudet, elokuvan tarpeisiin kirjoitetut melodiat tavoittavat saman fiiliksen. Itse asiassa juuri nämä lisäkappaleet – John Farrarin ”Hopelessly Devoted to You” ja etenkin ”You’re the One That I Want” sekä Louis St. Louisin romanttinen ”Sandy – tuntuvat toimivan jopa originaalimateriaalia paremmin.

Elokuvaversion vahvuus ja heikkous ovat sen näyttelijät. Travoltan ja Newton-Johnin ohella huomio kiinnittyy tyttöjengin pomoa, Rizzoa, mainiosti tyypittelevään Stockard Channingiin. Kaikki kolme ovat kuitenkin aivan liian vanhoja rooleihinsa – 24-vuotiaan Travoltan, kolmikymppisen Newton-Johnin ja tuolloin jo 34-vuotiaan Channingin kömpelö muuntautuminen 16-kesäisiksi ei voi olla pistämättä silmään.

— OH 26.5.2004