CHILD’S PLAY (1988)

Ohjaaja
Tom Holland
Henkilöt
Catherine Hicks, Chris Sarandon, Alex Vincent
Maa
USA
Tekstitys
svensk text
Ikäraja
K18
Kesto
87 min
Teemat
Kopiotieto
35 mm

Brad Dourifin äänellä puhuva riivattu Chucky-nukkepoika on kasarikauhun viimeinen ikoni. Demonisen lasten ystävän imago on vaihdellut koomisesta pahamaineiseen. Sarjan vakavampaa laitaa edustava avauselokuva joutui täyskieltoon 30 vuoden takaisessa videolain kiristämässä ilmapiirissä. Tuore uudelleenfilmatisointi nostaa ajankohtaisuutta.

***

Lumotut nuket nousivat amerikkalaisen kauhun tähdiksi 1980- ja 1990-lukujen taitteessa. Dolls (1987), Puppetmaster (1989), Nukke, jonka kanssa ei leikitä (Dolly Dearest, 1991) ja Pirulliset lelut (Demonic Toys, 1992) olivat aikakaudelle tyypillisiä aikuisten fantasioita, jotka tavoittivat yleisönsä lähinnä videolevityksen kautta. Suuntauksen kuuluisa merkkipaalu Child’s Play (1988) oli puolestaan United Artistsin ja MGM:n valkokangastuotanto. Suomessa Tom Hollandin ja käsikirjoittaja Don Mancinin teosta ei kuitenkaan saanut levittää teattereissa eikä videolla, sillä se juuttui täyskieltoon keväällä 1989.

Child’s Playn ja sen jatko-osien keskushahmo Chucky on ”Good Guy” -tuoteperheen poikanukke, johon voodoo-taikuuteen perehtynyt sarjamurhaaja (Brad Dourif) on onnistunut siirtämään sielunsa juuri ennen kuolemaansa leluosastolla. Hahmon keskeinen esikuva löytyy Richard Mathesonin tarinoihin pohjautuvan tv-elokuvan Trilogy of Terror (1975) päätösepisodista. Toinen edeltäjä lienee Poltergeistin (1982) lapsia väijyvä klovninukke. Toistaiseksi kahdeksassa elokuvassa kieroillut Chucky on 1980-luvun kauhuelokuvan ikonisista hirviöistä viimeinen ja ristiriitaisin: hahmon imagokehitys on ollut heiluriliikettä hassuudesta läpikotaiseen pahuuteen ja takaisin. Avauselokuva on sarjan vakavimpia töitä, mutta kuten aiemmista krediiteistä voi odottaa, Psyko 2:n (1983) kirjoittajana ja komediallisen vampyyrielokuvan Kauhun yö (Fright Night, 1985) ohjaajana tunnetun Tom Hollandin kerronta pysyy klassisen Hollywood-jännityksen suhteellisen turvallisissa raameissa.

”Rihkamakulttuurin hyökkäys pikkupojan ja hänen äitinsä kimppuun tuottaa toimivaa jännitystä, joka sijoittuu enemmän trillerin kuin kauhun piiriin”, Harto Hänninen ja Marko Latvala toteavat teoksessaan Verikekkerit: Kauhun käsikirja (Otava, 1992). Kirjan mukaan tappajanukke ”tekee itse asiassa oikein hyvän roolityön” ja elokuvan kotimainen esityskielto on ”täysin käsittämätön”.

Iso-Britannia järkyttyi talvella 1993 kaksivuotiaan James Bulgerin murhasta, jonka syyllisiksi paljastui kaksi kymmenvuotiasta poikaa. Media kiiruhti leipomaan tapauksesta copycat-rikosjuttua ennen kuin sitä oli ehditty tutkia perusteellisesti. Vaikka kumpikaan tappaja ei ollut katsonut elokuvaa Child’s Play 3 (1993), se leimattiin raaistavaksi väkivaltavideoksi, jota murhaajien oletettiin matkineen. Chuckyn vastainen kansanliike tarjosi näkyvyyttä konservatiivipoliitikoille, jotka vaativat tunnetusti ankaran brittiläisen videosensuurin tiukentamista entisestään. Tabloidilehdet tekivät lapsenomaisesta hirviönukesta yhteiskunnan ykkösvihollisen. The Sun yllytti keskiaikahenkisesti kansaa polttamaan kaikki Child’s Play 3 -kasetit roviolla ”kansakunnan edun nimissä”. The Daily Mirror vaati virkavaltaa kieltämään tämän jokseenkin tavanomaisen kauhuelokuvan – ja hieman myöhemmin julisti onnistuneensa. Ahkera demonisointi ei tosiasiassa missään vaiheessa ollut johtanut Child’s Play 3:n kieltoon eikä ikärajan nostamiseen, vaan uutisarvon hyydyttyä kampanja loppui yhtä puolivillaisin perustein kuin oli alkanutkin.

Mustamaalatun Chuckyn status 1990-luvun väkivaltavideouutisia kuvittaneena pahuuden symbolina oli lopulta vain yksi hahmon monista vaiheista. Elokuvasarjan tuotanto jatkui Don Mancinin käsikirjoitusten pohjalta. Pahamaineisen kolmannen osan jälkeen sävyä kevennettiin farssimaiseksi ja romanttiseksi. Elokuvien nimistä katosivat lööpeissä tahriutuneet sanat Child’s Play, joiden tilalle tuli Chuckya moneen lähtöön: Bride of Chucky (1998), Seed of Chucky (2004), Curse of Chucky (2013) ja Cult of Chucky (2017). Alkuteoksen uudelleenfilmatisointi Child’s Play (2019) palasi puolittain vakavaan jännitykseen. Lars Klevbergin ohjaus on franchisen toistaiseksi ainoa teos, joka on päätynyt teatterilevitykseen Suomessa.

– Lauri Lehtinen 13.12.2019