VARDA BY AGNÈS (2019)

Varda par Agnès
Ohjaaja
Agnès Varda
Maa
Ranska
Tekstitys
English subtitles
Ikäraja
K12
Kesto
115 min
Teemat
Kopiotieto
DCP

Leikkimielisesti dramatisoitu elokuva jäi Vardan viimeiseksi. Ensimmäisellä puoliskolla seurataan Vardan uran alkuvaiheita ja nousua uuden aallon huipulle. Toinen osa muistuttaa taiteilijan laaja-alaisuudesta, kun Varda kertoo digitaalisuuden myötä hänelle avautuneista mahdollisuuksista. Jäähyväisdokumentti on myös erinomainen oppitunti kaikille uusille Varda-faneille.

***

Agnès Vardan, valokuvaajan, installaatiotaiteilijan ja elokuvantekijän viimeisimmäksi filmiksi jäi intellektuaalinen testamentti Varda by Agnès (2019). Antoisa dokumentti on katsaus Vardan pitkään elokuvauraan hänen itsensä kertomana ja tulkitsemana. Se kertaa Vardan omia fiktiivisiä ja dokumentaarisia elokuvia, mutta lisää kokonaiskuvaan monien ehkä vähemmän tuntemia luentoja, valokuvia ja taideinstallaatioita. Kyse on siis subjektiivisesta itsereflektiosta, joka ei kutistu vaan kasvaa monipuoliseksi taiteilijadokumentiksi.

Varda oli lähtökohtaisesti instituutio osana Ranskan uutta aaltoa, mutta hän oli kaikenlaisen institutionaalisen ajattelun voimakas vastustaja.

Dokumentin parhaita puolia on se, että se tarjoaa hyvän katseen ranskalaiseen elokuvaan sekä aloittelijoille että aiheen paremmin tunteville, jopa täysverisille cinéfiileille, joille elokuvan näkeminen on suoranainen välttämättömyys.

Esimerkiksi maailmankuulun Ranskan uuden aallon tekniikoita avataan taitavasti elokuvanäytteitä hyödyntäen. Varda menee analyysissaan pidemmälle: hän luonnehtii vuosien 1954-2000 elokuvantekoa “analogiseksi periodiksi”, joka asettaa etualalle ohjaajan. “Digitaalinen periodi” Vardan teoksissa osuu vuosiin 2000–2018, jolloin hän tarkastelee maailmaa omalla, ainutlaatuisella tavallaan.

Vardan ohjaajaluonteeseen kuului jatkuva tyylin vaihto. Jokainen elokuva oli erilainen. Samalla selväksi tulee mitä hän tarkoittaa omaa työtään luonnehtivalla termillä “ciné-writing”.

Vardalle, varmalle feministille, mikään ei ole vierasta: eläimet, kissan haudat, abortit, talonvaltaajat, köyhät ja kierrättäjät saavat osansa. Ja väistämätön loppu: “Taidan lopettaa tämän näin. Katoan hämärään. Jätän teidät.” Se ei tarkoittanut hylkäämistä, sillä elokuvat lienevät ikuisia, vaan tosiasioiden tunnustamista ja rakkautta yleisöön, joka oli hänen tärkein motivoijansa taiteen tekemisessä.

– Jari Sedergren 2020