SMOKE (1994)

Ohjaaja
Wayne Wang
Henkilöt
William Hurt, Harvey Keitel, Harold Perrineau Jr.
Maa
USA
Tekstitys
suom. tekstit/svenska texter
Ikäraja
S
Kesto
112 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm
Lisätieto
alustus

Brooklynilaisen tupakkakaupan asiakkaiden ihmiskohtaloita seuraava Smoke perustuu Paul Austerin tarinaan, jonka pohjalta kirjailija laati käsikirjoituksen. Austerin mukaan on nimetty myös elokuvan hahmo Paul Benjamin (Hurt), jonka kertomus isänsä ruumiin vuorilta löytävästä pojasta on viittaus kirjailijan New York -trilogiaan.

***

Smoke on syntynyt usean lahjakkaan taiteilijan kollektiivisena yhteistyönä. Amerikankiinalainen ohjaaja Wayne Wang teki lopullisen läpimurtonsa Ilon ja onnen tarinoilla (1993), kirjailija Paul Auster kuuluu yksin New York -trilogiansa Lasikaupunki, Aaveita ja Lukittu huone ansiosta amerikkalaisen nykykirjallisuuden kärkeen, näyttelijät William Hurt ja Harvey Keitel saavat tehdä unelmiensa roolit. Kaikille heille Smoke on ollut ilmeinen rakkaudentyö.

Smoke alkaa pienellä tarinalla siitä, kuinka tupakan Englantiin tuonut Sir Walter Raleigh punnitsi sikarinsavun. Kertoja on kirjailija Paul ja kuuntelija tupakkakauppias Auggie, joiden kohtaamien ihmisten kautta elokuva laajenee kertomaan myös kotoaan karanneesta mustasta pojasta, hänet hylänneestä isästä ja huumeisiin langennutta tytärtään jäljittävästä äidistä. Viiden tai kuuden ihmiset tarinat sivuavat toisiaan useissa pisteissä ja kaikkien lähtöruutuna on Auggien tuttu ja turvallinen tupakkakauppa. Monien, toisiaan satunnaisesti leikkaavien ihmiskuvien mosaiikkina Wangin ja Austerin yhteistyö on sukua Robert Altmanin Raymond Carver -sovitukselle Short Cuts, mutta Smoke on tehty halvemmalla, kevyemmin ja improvisoidummin.

Elokuvan nimellä on tietysti tekemistä sen kanssa, että henkilöt tupruttelevat lakkaamatta ja että kuubalaisilla sikareilla on juonessa tärkeä osa. Varsinaisesti nimi kuitenkin viitannee siihen, että niinkin kevyt, olemattomalta tuntuva tekijä kuin tupakan savu voi ratkaista hyvin suuria asioita ihmisen elämässä. Smoke on täynnä tapahtumia, joiden tulos on hiuskarvan varassa: se mitä Paulin vaimolle tapahtui, Paulin vaaratilanne, Rashidin pakoonpääsy ryöstäjän katsahtaessa muualle, Auggien sikarien kohtalo. Pienistä eroista, jotka itse asiassa merkitsevät paljon, puhuvat myös Auggien valokuvat, joita hän ottaa joka päivä. Hetki ja paikka ovat aina samat: näkymä kadun toiselta puolelta hänen tupakkakauppaansa aamulla kello kahdeksan, mutta valo, sää ja filmille piirtyvät ihmiset vaihtelevat. Ja se tosiasia, että hän ottaa näitä valokuvia, on se savun painoinen seikka, joka tekee hänestä jotain enemmän kuin pelkän tupakkakauppiaan.

Amerikkalaiseksi nykyohjaajaksi Wang on antanut harvinaisen paljon aikaa ja tilaa ihmiskasvojen maisemille, silmistä ja ilmeistä etsityille ja löytyville ajatuksille. Ylipäänsä tuloksena on arkista filosofiaa, tarinoita, juttuja, nopeita huulia ja kommentteja, joista rakentuu ehjä, rauhallisesti kulkeva, viitsivä ihmissuhdedraama. Smoke alkaa tarinalla siitä, miten paljon savu painaa tupakassa ja päättyy toteamukseen tarinoinnin tärkeydestä. Wangin elokuva onkin paitsi sarja inhimillisiä komedioita myös faabeli siitä, miten tarinat syntyvät.

– Antti Lindqvistin (Katso 39/1995), Ywe Jalanderin (Suomen Kuvalehti 39/1995) ja Tarmo Poussun (Ilta-Sanomat 15.9.1995) mukaan