LANKEEMUS (1928)

Sadie Thompson
Ohjaaja
Raoul Walsh
Henkilöt
Gloria Swanson, Lionel Barrymore, Raoul Walsh
Maa
USA
Ikäraja
K16
Kesto
96 min
Teemat
Kopiotieto
35 mm
Lisätieto
piano

Gloria Swanson oli glamoröösi diiva, joka tietoisesti kehitti tähtikuvaansa modernina naisena. Uransa huipulla hän tuotti ensimmäisen ja yhä kiitetyimmän elokuvansa. Swanson esittää melodraamassa langennutta naista, joka yrittää salata menneisyytensä rakastetultaan (Walsh viimeisessä roolissaan). Elokuva perustuu W. Somerset Maughamin novelliin, josta tehty näytelmä jo oli sensuurin kynsissä.

***

Paramount-sopimuksensa tultua päätökseen Gloria Swanson ryhtyi itsenäiseksi tuottajaksi, ensimmäisenä elokuvanaan Kohtalon kuvastin (The Love of Sunya, 1927). Todellista rohkeutta hän osoitti valitsemalla seuraavaksi aiheekseen Sadie Thompsonin. Jo tieto filmausaikeesta saattoi hänet riitoihin koko Amerikan sensorien ja ahdasmielisten ryhmien kanssa. Swanson halusi kuitenkin jatkaa kaikista esteistä huolimatta, ja tuloksena oli elokuva, joka on monien mielestä yksi hänen ansiokkaimmistaan.

Vertailu on vääjäämätön Swansonin vuoden 1928 version, Joan Crawfordin vuoden 1932 tulkinnan ja Rita Hayworthin vuoden 1953 yrityksen välillä. Swanson itse piti versiotaan parhaana siksi, että se oli mykkä, eikä Sadien puhetta siksi ollut tarvis sensuroida, ja eräin varauksin se tosiaan on paras. Raoul Walshilla oli enemmän ”tuntumaa” aiheeseen kuin Lewis Milestonella, ja vaikka Crawfordin tulkinta tämän ohjauksessa oli mainettaan parempi, hän vaikuttaa myös väkinäiseltä ja vaivautuneelta siinä. Rita Hayworthin versio on värikäs ja rehevä, mutta se on melkeinpä musikaali, ei vailla ansioitaan sekään.

Swanson kertoi usein vaikeuksista joita hän kohtasi saadakseen Sadien valkokankaalle. Kuvaajaa oli vaihdettava monta kertaa, Hays Office tuotti vaivaa puritaanisen pappi Davidsonin suhteen: hänestä oli tehtävä saarnaaja, joka ei kuulu mihinkään tiettyyn kirkkoon. Rahoituksessa ja levityksessä oli vaikeuksia, joiden ratkaisemisessa Joseph P. Kennedy auttoi. Swanson oli nähnyt kuolemattoman Jeanne Eagelsin tulkinnan teatterissa ja murehti miten itse lihallistaisi unohtumattoman Sadien.

Kriitikot olivat innoissaan. Tyypillinen esimerkki elokuvan saamista pohdituista arvosteluista julkaistiin National Board of Review Magazinessa (Films in Reviewin edeltäjässä), jossa Swansonin osasuorituksesta sanottiin seuraavaa: ”Vähäisin varauksin hän on erittäin hyvä Sadie. Aluksi hän tuntee houkutusta näytellä, mutta pian hän elää ja on Sadie. Emotionaalisesti hänellä on oikea sointu. Hänen muotokuvansa onnettomasta, kovaksikeitetystä, urheasta Sadiesta joka kamppailee pienistäkin onnen murusista, joka löytää itsensä karatessaan elämänsä mustimmasta verkosta – tämä muotokuva on Swansonin parhaita. Ensi kertaa tuntuu, että hänellä on arvoisensa henkilöhahmo ja tarina. Sadien aitoon, rehevään luonteeseen hän kohoaa hienovaraisella taiteellaan, joka on niin hienovaraista, että Sadie näyttäytyy paitsi myötätunnon kohteena myös sulokkaana olentona, ihmisenä, joka kamppailee täysipainoisemman elämän puolesta ja joka on sen arvoinen.”

Sadie Thompson, prostituoitu, joka yrittää salata henkilöllisyytensä, kohtaa merisotilaan (ohjaaja Raoul Walsh näytteli tämän osan) ja suostuu naimaan hänet, mutta fanaattinen saarnaaja Alfred Atkinson (jota esittelee väkevästi ja vakuuttavasti Lionel Barrymore) astuu hänen tielleen, houkuttelee naista ”tekemään parannuksen” ja ”sovittamaan syntinsä” ja sitten paljastaa tekopyhyytensä tempautumalla oman halunsa valtaan ja raiskaamalla naisen, minkä jälkeen hän tekee itsemurhan. Palattuaan kyynisesti hetkeksi vanhaan elämäänsä Sadie päättää aloittaa uuden elämän muualla kersantin kanssa.

Kyseessä oli Raoul Walshin viimeinen näyttelijäsuoritus (edellinen oli vuodelta 1917). Raoul Walsh oli viriili ja maskuliininen O’Hara, mutta kolmesta O’Harasta – Raoul Walsh, William Gargan, Aldo Ray – moni pitää viimeistä parhaana. Kolmesta saarnaajasta – Lionel Barrymore, Walter Huston, José Ferrer – taas keskimmäinen tuntuu vakuuttavimmalta. Ilman muuta Raoul Walsh, jonka jymymenestys What Price Glory? (1926) sai Swansonin valitsemaan hänet ohjaajakseen, suoriutui tehtävästään mukaansatempaavasti. Swanson sai ensimmäisen Academy Award -ehdokkuutensa tästä osasuorituksesta.

– Lawrence J. Quirkin mukaan (The Films of Gloria Swanson, 1984)

  1. Somerset Maugham itse oli innoissaan tulkinnasta, ja ohjausta kiitettiin yhtenä Raoul Walshin parhaimmista. Hän teki elokuvasta kostean erotiikan merkkiteoksen, jonka miljöötä hallitsee pakkomielteen lailla trooppinen sade. Kaikkialla tuntuu Etelämeren saaren (Samoan Tutuila ja Pago Pago kuvattiin Catalinan saarella) sadekauden aistillinen, raskas, liukas ja märkä atmosfääri, jossa hämäräperäiset ja monimieliset henkilöhahmot kohtaavat toisensa. Muistelmissaan Walsh julkaisee innostuneita kirjeitä, joita lähettivät hänelle Sadien ammatin harjoittajat kaikkialta maailmasta. Niiden aitous jää lukijan pohdittavaksi.

AA 15.11.2001. Raoul Walshin muistelmissa Each Man in His Time (1974) s. 201-213 on mehevä kuvaus elokuvan tuotannosta.