STUKAS – SYÖKSYPOMMITTAJAT (1941)

Stukas
Ohjaaja
Karl Ritter
Henkilöt
Carl Raddatz, Albert Hehn, Ernst von Klipstein
Maa
Saksa
Tekstitys
suom. tekstit (E)
Ikäraja
S
Kesto
101 min
Teemat
Kopiotieto
35 mm

Natsipropagandan tunnuspiirteisiin kuului militarismi. ”Kuuluisin Karl Ritterin kahdeksasta Luftwaffe-elokuvasta on kuin tunnustus: se kertoo rakkaudesta sotaan. Tavoitteena oli maa- ja ilmavoimien kietoutuminen yhdeksi tuliseksi, väkivahvaksi massaksi – yhdeksi eläimeksi. Ja jos sotaväsymys uhkaa, muutama tahti Wagneria Bayreuthin festivaalilla riittää.” (Peter von Baghin mukaan).

***

Natsi-Saksan eli kolmannen valtakunnan klassikoihin lukeutuva Stukas kertoo saksalaisten taistelusta ranskalaista arkkivihollista vastaan lännessä touko-kesäkuussa 1940, filmin valmistumisen hetkellä noin vuoden takaisesta tilanteesta.

Vaikka sen mottona on ”Isänmaan puolesta kuoleminen on kullan kallista”, elokuvan aloitus on huikea osoitus sodan alun riemullisesta luonteesta: kerrassaan iloista menoa vailla surun häivää on rintamalla tarjolla pommituslentojen välissä. Sotilaallisesti perustelluista tuloksista iloitaan, mutta todellisista seurauksista ei, vaikka omien tovereiden menetys kirpaiseekin. Mukana on tietysti oikeaa ilmakuvaa, lähikuvia syöksypommituksiin kykenevistä J-87 -koneista – niitä ei tainnut lopulta jäädä museoihin lainkaan –, ja muusta raskaasta kalustosta. Tämä oli niitä elokuvia, joissa luotiin arkkityyppejä Luftwaffen upseereista toisessa maailmansodassa.

Saksan propagandaministeri Goebbels merkitsi päiväkirjaansa: ”Uusi Ritter-filmi Stukas. Melko hyvä, mukana upeaa ilmakuvausta, mutta tyypillinen Ritter-tuote. Hän ei osaa johdatella kansaa. Liian meluisa.”

Elokuvassa on särmäisä puolikin. Sotaväsymystä poteva lentäjä lähetetään lomalle musiikkifestivaaleille, jossa Wagnerin musiikki elähdyttää hänen sielunsa hetkessä ja mies on valmis uusiin pommituksiin ennen kuin ensimmäinen näytös on loppunut.

Elokuvan loppu rohkaisee taistelulauluin pommittamaan samalla mitalla myös Englantia, mutta kuten historiasta olemme oppineet, tilanne oli toinen. Ilmaherruus ei ollut yksin Saksan ja pommittajien tukeminen oli vaikeampaa kauempana mantereelta.

Elokuva on propagandaa ja siihen pitää suhtautua myös sellaisena.

– Jari Sedergren 2019