YOJIMBO – ONNENSOTURI (1961)

Yojimbo/Yojimbo – livvakten
Ohjaaja
Akira Kurosawa
Henkilöt
Toshiro Mifune, Eijiro Tôno, Kamatari Fujiwara
Maa
Japani
Tekstitys
suom. tekstit/svensk text
Ikäraja
K12
Kesto
102 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm
Lisätieto
alustus 4.1. Eija Niskanen

Samurai Sanjuro saapuu paikkakunnalle, jossa kaksi liikemiestä taistelee kylän herruudesta. Sanjuro uskottelee molemmat palkkaamaan hänet henkivartijakseen ja yllyttää pomot sotaan keskenään. Kenji Mizoguchin runolliset klassikot tallentaneen Kazuo Miyagawan scope-kuvaus orkestroi Kurosawan taisteluiden koko kauneuden.

***

”Yojimbo” tarkoittaa suoraan käännettynä henkivartijaa, palkkamurhaajaa, mutta myös isoa esinettä tai emävalhetta. ”Jo kauan”, Kurosawa on kertonut, ”olin halunnut tehdä tällaisen elokuvan. Tarina on todella mielenkiintoinen, ja on yllättävää, ettei kukaan ollut aikaisemmin tullut ajatelleeksi sitä. Ideana on näyttää kaksi kilpailevaa puolta, molemmat yhtä pahoja. Tiedämme, miltä sellainen tuntuu. Olemme heikkoina keskellä ja on mahdotonta valita kahden pahan välillä. Olen aina halunnut jotenkin lopettaa nämä mielettömät taistelut kahden pahan välillä, mutta olemme heikkoja, enkä ikinä ole pystynyt. Juuri siksi tämän elokuvan sankari eroaa meistä. Hän pystyy seisomaan keskellä ja lopettamaan tappelun. Tämän idea oli ensimmäisenä mielessäni.”

Usein on mainittu, miten Yojimbo muistuttaa amerikkalaista lännenelokuvaa. Kurosawa onkin sanonut, ”Hyvistä lännenkuvista pitävät kaikki. Koska ihmiset ovat heikkoja, he haluavat nähdä hyviä ihmisiä ja suuria sankareita. Lännenkuvia on tehty aina vain uudelleen ja tässä prosessissa on kehittynyt eräänlainen kielioppi ja minä olen oppinut siitä jotakin.

Sheriffin sankarin (Gary Cooper) tavoin Yojimbon Sanjuro tuntee, että ihmiset ovat pahoja ja että heidän ei pitäisi antaa päästä pälkähästä. Sheriffi on tässä mielessä moralisti, Sanjuro alakuloinen, kyyninen, moraaliton. Heidän tehtävänsä on kuitenkin sama: siivota likainen, rikkinäinen pikkukaupunki. Heidän syynsä toimintaan ja tapansa toimia ovat kuitenkin erilaisia.

Sanjuro ei ole sitoutunut mihinkään laajempaan päämäärään kuin kaupungin puhdistamiseen, eikä hänen takanaan kangasta mitään suurta moraalista tarkoitusta. Kurosawa kieltäytyy mahtailemasta tärkeässä asiassa – yhteiskunnallisessa toiminnassa. Siksi hän hylkää ensin tragedian, sitten melodraaman. Hän pitäytyy tiukasti tekemään komediaa. Samuraimiekan rinnalla Yojimbo on Kurosawan komedialinjaa. Yojimbon maailma on todella niin kammottavaa, että siitä tulee todella hauska. Kun koira kantaa suussaan ihmisen ranteesta katkaistua kättä, katsoja voi nauraa vain.

Kurosawa tuntuu sanovan, että hyväksykäämme yhden elokuvan ajaksi se tosiasia, että olemme eläimiä ja että olemme hiukan huvittavia kävellessämme kahdella takajalalla ja kuvitellessamme pyrkivämme hyvään. Ottakaamme sankari, jonka ainoa hyve on luonteeltaan kielteinen: se, ettei hän aktiivisesti pyri olemaan paha. Täysin epämoraalisista syistä (hän on laiska, helposti ikävystyvä ja syttyvä) hän päättää auttaa pahan tuhoamaan toisen pahan. Tehtävänsä suoritettuaan hän on yhtä järkkymätön, vailla laupeuden eleitä tai yhteiskunnallisen hyvän ajatuksia, ja voi kävellä pois ja unohtaa koko jutun. Hänen osansa muistuttaa tavallaan jumalten osaa kreikkalaisissa näytelmissä. Hän laskeutuu alas, tekee tehtävänsä ja häviää jälleen. Draama, paatos, moraali eivät kosketa häntä, vaikka hän saattaakin olla vastuussa niistä. Ihmisten asiat ikävystyttävät häntä, vaikka saattavatkin satunnaisesti häntä huvittaa. Ja koska hän on niin paljon kaiken yläpuolella, hän voi katsella ihmisten maailmaa suurena komediana.

– Donald Richie (teoksesta The Films of Akira Kurosawa, 1965) ST. Tietoa päivitti AA 1.4.2008