TÄSSÄ ON PEPPI PITKÄTOSSU! (1972)

Här kommer Pippi Långstrump!
Ohjaaja
Olle Hellbom
Henkilöt
Inger Nilsson, Maria Persson, Pär Sundberg
Maa
Ruotsi
Tekstitys
suom. tekstit/svensk text
Ikäraja
S
Kesto
93 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm
Lisätieto
Astrid Lindgrenin lastenkirjoista

Maailman vahvin tyttö, Astrid Lindgrenin valloittava Peppi Pitkätossu, ilmestyi ensi kertaa kirjana vuonna 1945. Anarkistisen lettipään voittokulkua viitoittivat myös 13-osainen tv-sarja ja sen pohjalta tehty Tässä on Peppi Pitkätossu! Molempien pääosassa riemastuttaa ’se ainoa oikea’ Peppi, Inger Nilsson.

***

Astrid Lindgrenin ensimmäinen Peppi Pitkätossu -kirja ilmestyi vuonna 1945. Sen välitön suosio tuotti vuosien mittaan monia jatko-osia. 1960-luvun lopulla Olle Hellbom ohjasi Lindgrenin käsikirjoituksen pohjalta 13-osaisen tv-sarjan, joka esitettiin alkuvuodesta 1969. Tästä aineistosta koottiin 1972 Lindgrenin valvonnassa elokuvateatteriversio Tässä on Peppi Pitkätossu. Tapahtumat liittyvät Pepin tuttuun asemaan ja ominaisuuksiin, seikkailuihin naapurin lasten Tommyn ja Annikan kanssa. Peppi, punatukkainen ja lettipäinen pisamanaama, “maailman vahvin tyttö”, asuu Huvikummussa kultarahoineen, hevosineen ja apinoineen. Hän joutuu yhteenottoihin sekä poliisien että rosvojen kanssa, lentää ilmapallolla ja saa aikaan kaikenlaista hämmennystä. Hän aikoo seurata isäänsä, merikapteeni Pitkätossua Etelän merille, mutta nähdessään Tommyn ja Annikan murheen hän päättää jäädä maihin.

Lapset ottivat Peppi Pitkätossun omakseen heti ensimmäisen kirjan ilmestyttyä ja menestys seurasi myös Pepin elokuvahahmoa. Aikuisille Peppi sen sijaan näyttää olleen ongelma. Moralistit kauhistelivat jo 1940-luvulla itsenäistä pikkutyttöä, joka teki mitä huvitti ja käyttäytyi kuten halusi. Vielä 1980-luvulla Ruotsin valtiollinen lastenelokuvaneuvosto tuomitsi jyrkin sanoin Peppi Pitkätossu-elokuvat pitäen niitä epäsuositeltavina lapsille. Kirjat saivat tässä vaiheessa kasvattajien täyden hyväksynnän, mutta elokuvissa Pepin hahmoa neuvoston mukaan leimaa “pakonomainen hilpeys, joka muokkaa hänen käytöksensä vähintäänkin mekaaniseksi”, samalla kun “vaatteet, ulkonäkö ja liikehdintä ovat jäykistäneet hänet kummalliseksi olioksi”.

Toisaalta Peppi on saatettu nähdä anarkistina ja varhaisena punkkarina, feministeille hän on merkinnyt tabujen ja naisen perinteisen roolin rikkojaa. Koulutus, kotitaloustyöt, hyvä käytös ja pukeutuminen lensivät Pepin myötä romukoppaan. Peppi voidaan kokea kuvainkaatajana, jonka edesottamukset yltävät parhaimmillaan Marx-veljesten anarkistisen ilotulituksen tasolle. Pepin anarkismi näkyy hänen tavassaan suhtautua ympäröivän yhteiskunnan auktoriteetteihin, kouluun ja poliisiin. Edellinen on Pepille pakkolaitos, jossa lapsiin ahdetaan tarpeetonta tietoa enemmän kuin nämä jaksavat ottaa vastaan. Kun poliisit tulevat hakemaan Peppiä kasvatuslaitokseen, Peppi ryhtyy käymään filosofista keskustelua Portugalin pääkaupungista; häviö älyn mittelössä saa poliisit turvautumaan väkivaltaan, mihin Peppi vastaa leikillä ja kantaa miehet aidan taakse tarjoten heille piparkakut.

Aikuiset näyttäytyvät Pepille lähinnä ilkeinä ja ahneina oman edun tavoittelijoina. Hienojen rouvien kahvikutsuilla Peppi tuhoaa koko etiketin: hän ilmestyy paikalle ikiomalla sotilaskomennollaan, syö hetkessä pöydän tyhjäksi herkuista ja käyttäytyy kaikin puolin sopimattomasti. Hän osallistuu keskusteluun, jossa rouvat syyttävät palvelijoitaan siivottomiksi varkaiksi, kertomalla isoäidistään ja tämän palvelijasta Mantasta, jotka molemmat näyttävät olleen yhtä ahneita ja tyhmiä. Opettajan kanssa Peppi pohtii sitä, mikä hänestä tulee isona: “Kuule opettaja, saako Todella Hienon Naisen vatsa kurista? Jollei saa, niin päätän heti ryhtyä merirosvoksi.”

– Svensk Filmografin 7 (1988), Kari Ojasen (1987) ja muiden lähteiden mukaan