IHMISET VÄKIJOUKOSSA (1928)

The Crowd/En av de många
Ohjaaja
King Vidor
Henkilöt
Eleanor Boardman, James Murray, Bert Roach, Estelle Clark
Maa
USA
Ikäraja
K7
Kesto
102 min
Teemat
Kopiotieto
35 mm
Lisätieto
säestys Artturi Taira • alustus Tarmo Poussu

Amerikkalaisen mykkäelokuvan mestariteos, ohjaajansa King Vidorin henkilökohtainen suosikki, kuvaa amerikkalaista unelmaa. Taloudellisten takaiskujen ja suurkaupungin arkkitehtuurisen painostavuuden puristuksissa John ja Mary yrittävät perustaa perheen. Tuloksena on arjen ja pienten ihmisten suurta draamaa vailla turhaa melodramaattisuutta.

***

Näytöksen alustaa Suomen arvostelijainliiton (SARV) kriitikko Tarmo Poussu. Katso kaikki Kriitikon valinta -elokuvat täältä.

***

Realistinen sotaelokuva Suuri paraati (1925) oli merkittävä etappi MGM:n vakiintumisessa suurstudioksi. Nyt ohjaaja King Vidor halusi tehdä ”rauhan suuren paraatin”, joka perustuisi arkipäivän tapahtumiin vailla melodraamaa. Sinclair Lewisin, Theodore Dreiserin ja John Dos Passosin urbaanit tragediat olivat käsikirjoituksen innoittajia. Kuvailmaisuun otettiin mallia saksalaisista ekspressionistisista ja uusasiallisista kaupunkisinfonioista, joiden mestari F.W. Murnau oli tuotu Hollywoodiin Fox-studiolle (Auringonnousu). Elokuvan arkisuus oli glamourstudio MGM:lle poikkeuksellista: ”Kieltolaista huolimatta alkoholia käytettiin estotta. Työ, suuri ylevöittäjä, kuvattiin vieraantuneena. Sopimattomana pidettiin näyttää nuoren aviomiehen hermostuneisuutta hääyönä, samon vaimon ilmoitusta raskaudestaan. Epäonnistumisen ja kurjuuden esittämistä ei pidetty toivottavana mahdollisuuksien luvatussa maassa” (Kevin Brownlow).

John Sims syntyy Yhdysvaltain kansallispäivänä 4.7.1900. Hänen vanhempansa ovat varmoja siitä, että pojasta tulee vielä jotakin suurta. Hän haluaa nousta esiin harmaasta massasta, mutta huomaakin ennen pitkään oelvansa tavallinen konttoristi ja kahden parkuvan lapsen isä. Legendaarisessa kohtauksessa Vidorin kamera kohoaa ylös pilvenpiirtäjää, kulkee sisään ikkunasta ja ajaa pitkin loppumattomien kirjoituspöytien rivejä. Tätä ideaa ovat lainanneet sittemmin monet Billy Wilderiä (Poikamiesboksi) ja Orson Wellesiä (Oikeusjuttu) myöten.

Kun pikku tytär jää auton alle ja kuolee, John järkyttyy niin, ettei pysty keskittymään työhönsä ja ottaa lopputilin. Työttömyyden lomassa hän yrittelee pölynimurien myyntimiehenä ja lopulta kävelevänä mainoskylttinä. Vaimon sukulaiset sekaantuvat asioihin, ja John menettää vaimonsa luottamuksen ja itsekunnioituksensa. Hän yrittää itsemurhaa, sitäkin huonolla menestyksellä, vieläpä poikansa nähden. Mutta poika ihailee isäänsä ja sanoo haluavansa tulla isona samanlaiseksi kuin tämä. Perheen ollessa hajoamaisillaan he lähtevät vielä kerran yhdessä varieteehen. He nauravat kyynelet silmissä klovnien pelleilylle, ja kameran ajaessa taaksepäin he katoavat loputtomaan väkijoukkoon. Vaurauden ja kukoistuksen vuosina valmistunut elokuva ennakoi suuren laman kokemuksia. Liioittelemattoman luonnollisuuden ja voimakkaan tunteellisuuden yhdistelmä ennakoi neorealismia, esimerkiksi Vittorio De Sican Polkupyörävarasta, isän ja pojan suhteen kuvausta myöten.

– Antti Alanen (MMM Elokuvaopas 1995)

Elokuvaan kuvattiin seitsemän erilaista loppua. Vaikka elokuvaa on väitetty tappiolliseksi, se tuotti voittoa 69.000 dollaria. Gilbert Seldes: ”Tämä elokuva on äärimmäisen tärkeä, koska se rikkoo täysin näytelmäelokuvan stereotyypin. Siinä ei ole juuri mitään juonta, ei seksuaalista viehätysvoimaa, ei toiminnallista huippukohtaa, ei tappelua, ei ohjelmoitua jännitystä. Henkilöt ovat arkipäiväisiä. He käyttäytyvät toisin kuin elokuvahahmot ja varsin paljon kuin elävät ihmiset. Roistoa ei ole, ei konnuutta, eikä menestystä. Mutta se on mukaansatempaava, ja sen emotionaalinen voima on paikoitellen tavaton” (The New Republic, 7.3.1928). Roberto Rossellini: ”Hallelujah ja The Crowd tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen” (Francis Koval: ”Interview with Rossellini”, Sight and Sound, February 1951. Pio Baldelli: Roberto Rossellini). King Vidor: ”Kävin Italiassa viime vuonna [1969], ja De Sica halasi minua ja sanoi: ’The Crowd! The Crowd! Sain siitä innoituksen Polkupyörävarkaaseen’.” (King Vidor, A Directors Guild of American Oral History, haastattelijoina Nancy Dowd & David Shepard; julkaistu: Metuchen: Scarecrow, 1988) – Tag Gallagherin kokoamasta kommentoidusta filmografiasta (julkaisematon, 2002)

– AA 1.10.2002