MABOROSI (1995)

Maboroshi no hikari
Ohjaaja
Hirokazu Kore-eda
Henkilöt
Makiko Esumi, Takashi Naitô, Tadanobu Asano
Maa
Japani
Tekstitys
suom. tekstit
Kesto
110 min
Teemat
Kopiotieto
35 mm

Kore-edan ensimmäinen pitkä fiktio kertoo onnellisesti naimisissa olevasta pienen lapsen äidistä, Yumikosta, joka eräänä päivänä saa kuulla miehensä jääneen junan alle. Uusi avioliitto ja muutto kalastajakylään tuovat jälleen onnen, mutta vierailu äidin luona nostaa pintaan muistoja aviomiehestä, jonka kuolema vaikutti tahalliselta.

***

Aiemmin dokumenttielokuvia tehneen Hirokazu Kore-edan vuonna 1995 markkinoille tuotu draamaelokuva Maborosi, tekijänsä ensimmäinen, viittaa suoraan nimellään aavemaiseen valoon, mutta se voi viitata myös siihen tosiasiaan, että jotkut kohteet, esimerkiksi esineet, näyttävät tietyssä valossa erilaiselta kuin mitä ne todellisuudessa ovat. Kuvaajana toimi Maso Nakabori, joka tunnetaan erityisesti tästä elokuvasta.  Ming-Chang Chenin musiikki täydentää kokonaisuutta loisteliaasti.

Venetsian filmifestivaaleilla 1995 parhaan kuvauksen palkinnon saanut elokuva perustuu Teru Miyamoton romaaniin.

Maborosi avautuu 12-vuotiaan tytön yrityksessä houkutella vanhaa isoäitiään palaamaan kotiin hänen kanssaan, mutta mummo on päättänyt palata entiseen kotikyläänsä eikä taivu maanitteluihin. Tytön äiti lohduttaa myöhemmin, ettei isoäidin päätä voi kääntää – tapahtuma ei ole tytön syytä. Elokuva ei jatka asian käsittelyä muuten kuin siten, että Osakassa pikkuasunnossaan asuva 20-vuotias Yumiko näkee jatkuvasti siitä unia. Yumiko on naimisissa tehtaassa töissä olevan Ikuon kanssa ja heillä on pieni poika.

Traagisten tapahtumien jälkeen leskeksi jäänyt Yumiko matkustaa junalla Japanin meren rannalla olevaan kalastuskylään. Siellä hänet on määrä naittaa Tamion kanssa. Tamio on leski, jolla on myös pieni tytär. Kaikki näyttää lutviutuvan hyvin ja olosuhteetkin ovat suorastaan idylliset.

Kun Yumiko käy Osakassa veljensä häissä, hän sää kuulla miehensä kuolemasta asioita, jotka iskevät häneen lujasti. Se mitä on tapahtunut, on selvää, mutta miksi niin kävi, onkin vaikeampaa selvittää.

Kore-edan tyyliä on verrattu usein Yasujiro Ozuun, eikä ihme, sillä molemmilla oli kyky ladata tavallista pidemmillä otoksilla tarkoin harkittuihin kuviinsa merkitystä ja ennen muuta tunteita. Jos elokuvista hakee visuaalisia kokemuksia, Kore-eda on oikea valinta.

– Jari Sedergren 2019