BAKKANTIT (1961)

Le baccanti
Ohjaaja
Giorgio Ferroni
Henkilöt
Taina Elg, Pierre Brice, Alberto Lupo, Alessandra Panaro, Akim Tamiroff
Maa
Italia/Ranska
Tekstitys
suom. tekstit
Kesto
100 min
Teemat
Kopiotieto
35 mm
Lisätieto
version française

Ensimmäinen Hollywood-tähtemme Taina Elg (s. 1930) sai ainoan ykköspääosakrediittinsä Euripideen tekstiin perustuvassa peplum-fantasiassa, jossa Dionysos-jumala saapuu Thebaan. Suomalainen lehdistö seurasi Bakkanttien kuvauksia, joiden ajaksi Elg muutti Roomaan poikansa Raoul Björkenheimin kanssa, mutta Suomen ensiesitys koittaa vasta nyt. Mussolinin fasistihallinnolle työskennellyt ohjaaja Giorgio Ferroni on antanut nimen Olaf Möllerin vetämälle Ferroni Brigade -kriitikkoryhmälle.

***

Rooman Cinecittà on jo muutamia vuosia ollut elokuvamaailman suuri houkutus. Näyttelijöitä ja ohjaajia vaeltaa Roomaan jatkuvasti maailman kaikilta kulmilta. Hollywood, joka ennen oli elokuvan kiistaton suurvalta, on nykyään menettämässä hohdettaan, ja sen suuret tähdet etsivät nyt pelastusta, kunniaa ja rahaa uudesta Mekasta, Cinecittàsta.

Joan Collins, Debra Paget, Susan Strassberg, Anita Ekberg, Simone Signoret, Belmondo, Alain Delon, Belinda Lee ja monet, monet muut kuuluisuudet ovat olleet täällä, ovat parhaillaan tai aikovat tulla Cinecittàan. Suomalainen tähti Taina Elg on uusimpien tulokkaiden joukossa. Eräs italialainen filmiyhtiö kiinnitti hänet palvelukseensa muuatta suurta filmiä varten, ja kaunis Taina on ollut Roomassa syyskuusta alkaen.

– Angelo Frontoni, Hopeapeili 11/1960

Teeban kaupunkia on kohdannut kova kuivuus, koska kuningas on kieltänyt uhraamasta Dionysokselle (Pierre Brice) – viinin jumalalle. Kuninkaan kihlattu morsian ja Teeban tuleva kuningatar Dirke (Taina Elg) rakastuu Dionysokseen ja rukoilee häneltä sadetta pelastaakseen kuolemaantuomitut ystävänsä. Prinsessan toivomus toteutuu. Hänen rakkautensa Dionysokseen symbolisoituu hedelmällisenä sateena, jota Teeban asukkaat niin hartaasti ovat toivoneet. Mutta puolijumala Dionysos ei voi jäädä maan päälle.

Vapaasti Euripideen näytelmään perustuvassa ns. peplumissa Bakkantit Taina Elg (s. 1930) sai koko elokuvauransa ainoan ykköspääosakrediitin. Siitä tuli kuitenkin ensimmäinen Elgin elokuva, joka jäi ilman Suomen ensi-iltaa vaikka ainakin kolme täkäläistä aikakauslehteä julkaisivat näyttävät useamman sivun haastattelu- ja kuvareportaasit. Suomen Kuvalehdessä elokuva oli kansijuttuna. Tästä voi päätellä levittämättä jäämisen todennäköiseksi syyksi liian korkean hintapyynnön Suomen oikeuksista, varsinkin kun elokuva on päällisin puolin moitteeton.

Elgin ja ranskalaisen vastanäyttelijänsä Pierre Bricen (1929–2015) välille oli lehdistössä viritelty romanssia mutta Elg kuittasi huhut pelkkänä hyvänä ystävyytenä. Pari vuotta myöhemmin Brice nousi Saksassa megatähdeksi Karl Mayn romaaneihin perustuvien westernien Winnetou-intiaanina. Orson Wellesin luottonäyttelijä Akim Tamiroff (1899–1972) on Bakkantien kolmas kansainvälinen kasvo.

Bakkantien kuvausten ajaksi Roomaan pienen poikansa Raoul Björkenheimin (s. 1956) kanssa muuttanut Elg ihastui kaupunkiin ja jäi sinne asumaan joksikin aikaa. Amerikkalaisen huippukoreografin Herbert Rossin ohjaamassa hienossa sadetanssissa hän pääsi näyttämään kuuluja balettitaitojaankin mutta myöhemmin kritisoi elokuvaa liian nopeasti tehdyksi ja kieltäytyi muista tarjotuista peplum-osista. Elgin seuraava elokuva pitkän tauon jälkeen Yhdysvalloissa oli kuitenkin samaa lajia: Hercules New Yorkissa (Hercules in New York, 1970), debyyttiroolissa nuori Arnold Schwarzenegger.

Bakkantien ohjaajan, Mussolinin valtakaudella uransa luoneen Giorgio Ferronin (1908–1981) myöhäistuotannosta on helppo lukea poliittisia allegorioita, joissa fasistit nähdään sankareina. Nykyisin Ferronin tunnetuimpia elokuvia ovat goottikauhu Mill of the Stone Women (Il mulino delle donne di pietra, 1960) ja peplum Troijan urhot (La guerra di Troia, 1961). Bakkantien kiinnostavuutta lisää, että se valmistui juuri näiden kahden merkkityön välissä. Troijan urhojen ”fasistisen humanismin” innoittamana arvostetut kriitikot Olaf Möller, Christoph Huber ja Barbara Wurm perustivat vuonna 2004 The Ferroni Brigade -ryhmän jakamaan tunnustuksia vuoden ”ferronilaisimmille” elokuvatapauksille.

– Antti Suonio 17.1.2020. Lähteitä: ”Taina Elg Rooman lumoissa” (Angelo Frontoni, Hopeapeili 11/1960), ”Taina Elg Bacchuksen papittarena” (Helena Aho-Boella, Suomen Kuvalehti 47/1960), ”Taina Elg maailman turuilla – Hänellä on kauniimmat silmät kuin Elisabeth Taylorilla?” (Prisca Po, Elokuva-aitta 24/1961)