LUONNOS ELOKUVAKSI INTIASTA + APPUNTI PER UN’ORESTIADE AFRICANA (1968 / 1969)

Appunti per un film sull'India / Notes for an African Oresteia
Ohjaaja
Pier Paolo Pasolini
Maa
Italia
Tekstitys
English subtitles
Kesto
35 min + 63 min
Teemat
Kopiotieto
35 mm
Lisätieto
Luonnos elokuvaksi Intiasta: dokumentti Intiasta ja elokuvasta, jota ei koskaan tullut / Appunti per un'Orestiade africana: dokumentti toteutumattomasta elokuvahankkeesta

”Aikeenani ei ole tehdä dokumenttia, uutis­katsausta tai tutkielmaa Intiasta. Haluan tehdä elokuvan, joka käsittelee Intiaa. Perusteemat – uskonto ja nälkä – koskevat koko kolmatta maailmaa” (Pasolini). Elokuva ei valmistunut koskaan; matka sinänsä oli lopputulos.

Myös suunnitellessaan Aiskhyloksen Oresteia-trilogian filmaamista Afrikassa Pasolini teki perusteellisen taustatyön. Hän lumoutui Afrikasta, josta hän löysi elämän alkuperäisen puhtauden. Mutta työn kuluessa hän oivalsi, että antiikin myyttiä ei voi soveltaa Afrikkaan.

***

Kyseessä on päiväkirja elokuvamatkasta – välittömiä merkintöjä kokemuksesta, jonka käynnisti kokeilu: Pasolini halusi tutkia mahdollisuutta valmistaa elokuva kirjoittamastaan käsikirjoituksesta, jonka pohjana oli intialainen myyttinen legenda. Elokuvan alussa Pasolini kertoo: ”Aikeenani ei ole tehdä dokumenttia, uutis­katsausta tai tutkielmaa Intiasta. Haluan tehdä elokuvan, joka käsittelee Intia. Perusteemat – uskonto ja nälkä – koskevat koko kolmatta maailmaa”.

Pitkän haastattelusarjan jälkeen Pasolini keskustelee elokuvan teon mahdollisuudesta ohjaajan, käsikir­joittajan ja romaanikirjailijan kanssa. Suunnitellun elokuvan tarina päättyy siten, että maharadjan perheen jäsenet kuolevat yksi kerrallaan. Kuolemien oli käsikirjoituksen mukaan määrä tapahtua säännöllisin välein, tuoden näin tarinaan rytmiä. Appunti per un film sull’India päättyy polttohautausrituaaliin ironisena rinnas­tuksena elokuvaan, jota ei koskaan tulla tekemään.

***

Appunti per un’Orestiade Africana koostuu sarjasta muistiinpanoja suunniteltuun elokuvaan edeltäjiensä Sopraluoghi in Palestina ja Appunti per un film sull’India tavoin. Elokuvaa Orestiade Africana ei koskaan tehty. Pääteemoina ovat suunniteltu elokuva, Aiskhyloksen näytelmät ja Afrikka, mutta ensin mainittu väistyy nopeasti kahden Pasolinin lempiaiheen – Oresteian ja Afrikan – tieltä. Pasolini keskustelee Roo­massa afrikkalaisten opiskelijoiden kanssa kuvatusta aineistosta ja erilaisista hypoteeseista: mahdollisesta musikaaliversiosta, kasvojen etsinnästä Oresteelle ja Agamemnonille sekä afrikkalaisista tytöistä.

Pasolini löysi Afrikan 1960-luvun alussa. Tämä löytö herätti hänessä pakkomielteisen tajun länsimaiden ”mahdottomuudesta” ja kolmannesta maailmasta paikkana, jonka talonpoikainen puhtaus oli säilynyt ja joka oli vallankumouksellinen ”sinänsä”. Afrikka ja häikäisevä Itä olivat läsnä tässä mielessä jo Matteuksen evankeliumissa ja Oidipuksessa, upeassa käsikirjoituksessa Il padre selvaggio (”Julma isä”) sekä Tuhannen ja yhden yön tarinoissa.

Elokuvan keskus on siis Afrikka, Afrikka Pasolinin näkemänä ja tuntemana – Oresteia ja suunniteltu elo­kuva ovat vain välikappaleita sen käsittelemiseksi. Tämä käy selväksi alusta pitäen, nähdessämme Pasolinin kasvot heijastuneina ikkunaan (”tässä olen – heijastuksena lasissa..”) ja hänen äänensä kommentoidessa ku­via ja vaietessa äkkiä tyrmistyneenä ennen kuvauksia ja hänen väitellessään opiskelijoiden kanssa, jotka vahvistavat hänelle, joskin jossakin määrin sekavasti, asiat, jonka hän jo tietää: antiikin myyttiä ei voi so­veltaa Afrikkaan, ja maanosa on syvän muutoksen tilassa. Näin elokuvan temaattisena ytimenä on kosket­tava tarina Erinyeksen muuttumisesta Eumenideeksi. Kaksi peruskuvaa nousee esiin: naarasleijona savan­nilla ja Tansanian yliopisto, joka on rakennettu Stanleyn ja Livingstonen kohtauspaikalle.

– Associazione ”Fondo Pier Paolo Pasolinin” esittelyaineistosta AA 1995