Alunperin DocPoint – Helsingin dokumenttielokuvafestivaalin sivuilla julkaistussa haastattelussa Apollo-palkittu Erkki Astala pohtii dokumenttielokuvan nykytilaa. Astala on kuratoinut DocPointille suosikkidokumenteistaan sarjan, joka päästään esittämään Kino Reginassa 10.9.–15.9.2022.
Suomen elokuvasäätiön tuotantojohtajana ja Yleisradion yhteistuotantojen päällikkönä toiminut Erkki Astala on DocPointin Apollo-palkinnon voittaja vuonna 2022. Iikka Vehkalahden haastattelussa Astala pohtii dokumenttielokuvan nykytilaa.
Olin myöhässä tapaamisestamme.
Sanoin: ”Sorry, odotitko että olen myöhässä?”
Hän vastasi: ”En”, mutta jatkoi tauon jälkeen: ”Mutta se ei yllättänyt.”
Vastaus oli täydellistä Ekiä.
ELOKUVAN TUNTIJA JA PUOLUSTAJA
Erkki Astala, tämän vuoden Apollo-palkinnon saaja. Elokuvamies. Juuri Elokuvan – isolla alkukirjaimella – tuntija ja puolustaja. Filmihullu, Tampereen Elokuvajuhlat, Sodankylä, Kaurismäkien putiikki, Elokuvasäätiö ennen Yleisradiota.
Yleisradiossa yhteistuotantojen päällikkönä ja tilaajana työalueena ovat elokuvat. Keskeisenä tehtävänä turvata Ylen rahoitus elokuvatuotannolle.
”Ehkä olen siinä onnistunut. Kotimaisen dokumentin asema on vahva ja se on hyvin monipuolista. Ja Ylen määrärahat ovat jopa hieman kasvaneet. Siitä kiitos myös Ylen johtajille.”
Yksinkertaista? Yleisradiossa työskennellyt voi vakuuttaa, että sitä se ei ole ollut – eikä ole.
SE, MIKÄ ON TARINALLE YLIMÄÄRÄISTÄ
Elokuvien tekijöille – niin fiktioiden kuin dokumenttien – Yleisradion rahoitus ei tunnu välttämättä suurelta, mutta Ylen mittapuussa ne ovat merkittäviä. Ja erityisesti silloin, kun kuuntelee, miten Astala elokuvan ymmärtää.
”Elokuvalla on tarina – katsoja kokee aina asiat ja tapahtumat siinä järjestyksessä, kuin ne on eteen laitettu. Mutta elokuva on enemmän kuin tarina. Kuvien ja äänten yhteenliittyminen ja -törmäys luovat elämyksen, jota ei voi tarkkaan käsitteillä tulkita. Tavallaan elokuva syntyy siitä, mikä on tarinalle ylimääräistä. Siitä, mitä se saa aikaan katsojan mielessä. Elokuva ei ajattele sinun puolestasi, elokuva ajattelee sinussa.”
Saman tien hän naurahtaa. ”Tällaisilla argumenteilla ei elokuvan asemaa vielä paljon puolusteta.”
”Yleisradioyhtiöiden johto kaikkialla ymmärtää katsojalukuja ja journalismia. Siinä maailmassa ei dokumenttielokuva ole koskaan löytänyt paikkaansa helposti.”
Tilanne ei nykyään ole aiempaa helpompi, vaikka rahoitus olisikin hyvällä tolalla. ”Ulrika Bengts sanoi vastikään haastattelussa, että dokumenttielokuvien tekeminen on nykyään vaikeampaa, koska tosi-TV on tuhonnut käsitykset siitä, mitä dokumenttielokuva on.”
Astala näkeekin dokumenttielokuvan idean olevan laajalti hukassa, kaikkialla maailmassa. ”Osasyynä tähän ovat uudet dokumentaarisen tuotannon muodot niin reality-TV:ssä kuin somessakin. Nämä muodot tuntuvat monelle katsojalle autenttisemmilta kuin perinteinen dokumenttielokuva. Jos ihminen puhuu suoraan kameralle, se koetaan aidoksi, vaikka se olisi käsikirjoitettua.”
KURATOINNIN MERKITYS
Kysymys on Astalan mukaan myös siitä, miten dokumenttielokuvia julkaistaan. Jos dokumenttielokuvan idea on katsojilta hukassa, niiden on vaikea erottua tarjonnassa kaikenlaisesta dokumentti-otsikon alla esitettävästä.
”Tyttäreni kysyi, mistä voisi katsella hyviä dokumenttielokuvia. Menin Areenaan ja kävin lävitse siellä olevaa dokumenttitarjontaa, joka on todelle runsasta.”
”Mutta riittääkö se, että kerron näin olevan? Miten joku löytää runsaasta tarjonnasta juuri ne elokuvat, joita etsii? Julkaiseminen vaatisi hyvää kuratointia. Siihen olisi sijoitettava myös resursseja.”
Astala viittaa Dokumenttiprojektiin. Vastikään edesmenneen Jarmo Jääskeläisen luomassa Dokumenttiprojektissa kotimaiset dokumenttielokuvat asetettiin maailman parhaiden kansainvälisten dokumenttielokuvien rinnalle.
Kymmenisen vuotta sitten sen luonne muutettiin. ”Kyllähän meidät silloin yllätettiin housut kintuissa, kun perinteinen Dokumenttiprojekti pantiin lihoiksi”, Astala kommentoi ironisesti.
”Yle kävi silloin lävitse suurta muutosta, ja pienenä osana sitä ohjelmapaikalle ryhdyttiin sijoittamaan kaikenlaisia dokumentteja. Siinä tilanteessa oli aika kädetön, eikä pystynyt myöskään näkemään muutoksen merkitystä. Hyvä brändi menetettiin.”
”Toinen asia on, olisiko muuttuneessa mediamaailmassa vanha brändi pystynyt lainkaan elämään. Elokuvaihmiset kaikkialla yleisradioyhtiöissä tekevät kovasti työtä etsiessään toimivaa uutta ratkaisua dokumenttielokuvan julkaisulle, mutta ovat kovin yksin.”
Astalan mukaan ainoastaan dokumenttielokuvan idea ei ole hukassa. Sama tauti vaivaa maailmalla myös fiktiivistä elokuvaa. Suomessa sen eteenpäin viemisessä Astalalla on ollut aivan keskeinen rooli.
”Elokuvan esittämisen painopiste siirtyy teattereista suoratoistopalveluihin, ja elokuva joutuu taas etsimään itseään. Kuten aina, kiinnostavaa elokuvaa tehdään kuitenkin marginaalissa – kuten Suomessa.”
– Iikka Vehkalahti
Kuva: TanjaRyhanen
Teksti pohjautuu DocPoint – Helsingin dokumenttielokuvafestivaalin sivuilla alunperin julkaistuun haastatteluun (28.1.2022).
Erkki Astalan kuratoima Apollo-sarja Kino Reginassa 10.9.–15.9.2022.
Dokumenttielokuvan kokemus ja nautinto -seminaari la 10.9. klo 12.-13.30