HAVRE (1986)

Näyttelijänä Jean-Luc Godardin Kiinattaressa (1967) pinnalle nousseen Juliet Berton kolmas ohjaustyö liikkuu unenomaisesti ja irrationaalisesti Le Havren telakka-alueella. Maagisen runollinen initaatioelokuva kertoo orpotytöstä hyvän ja pahan kamppaillessa miesten ja tietokoneiden maailmassa. Dokumenttiohjaajaguru Joris Ivensin näyttelijädebyytti – 88-vuotiaana!

***

Ranskan Alpeilla Grenoblessa 1947 syntynyt ja vain 42 vuoden iässä rintasyöpään menehtynyt Juliet Berto, alkuperäiseltä nimeltään Annie Jamet teki monipuolisen uran elokuvan parissa 1960-luvulta 1980-luvulle. Laajin merkitys hänellä oli näyttelijänä, esiintymisiä ehti tulla yli 60 nimikkeeseen, ohjaajina sellaisia huippuohjaajia kuin Jean-Luc Godard, Joseph Losey ja Jacques Rivette, jonka muusana hänet on mainittu. Juliet Berto näytteli myös kuudessa elokuvassa yhdessä aviomiehensä Michel Berton kanssa vuosian 1971–1981.

Elokuvaohjaajan ja käsikirjoittajan ura Bertolla alkoi 1980-luvulla. Miehensä Jean-Henri Rogerin kanssa ohjattu Cap Canaille (1983) kilpaili 33. Berliinin kansainvälisillä elokuvajuhlilla pääsarjassa. Sama parivaljakko oli ohjannut yhdessä pari vuotta aiemmin elokuvan Neige (1981).

Havre (1986) oli ensimmäinen elokuva, jossa Berto merkittiin yksin ohjaajaksi. Le Havreen, maailman rumimpaan satamakaupunkiin, sijoittuvassa tarinassa Lili on ”lapsiaikuinen”, joka yrittää kerätä kasaan elämänsä palaset rakastajansa, eräänlaisen tietokoneneron kuoleman jälkeen. Hän pyrkii tekemään sopimuksen neljän paikallisen satamatyöläisen kanssa – he symboloivat itse asiassa tulta, vettä, maata ja tuulta – jotta pystyisi selviämään taistelussa, jossa panoksina ovat tuho tai polku itsensä löytämiseen.

Havre ei saanut kovinkaan mairittelevaa vastaanottoa, mutta nykysilmällä sen esittelemät ilmiöt pitävät sisällään monia kulttielokuvista tuttuja elementtejä itämaiden rikollisuudesta kulttiuskontoihin. Mistään tavanomaisesta ei ole kysymys. Sitä paitsi elokuvaa tahdittaa 1980-luvun grafiikkaa täynnä oleva tietokonepeli, ja musiikki on japanilaisen elokuvafaniksi tunnustautuvan Yasuaki Shimizun. Tenorisaksofonistin varsinaista alaa ovat jazz ja klassinen musiikki, erityisesti Bach, mutta hän on tehnyt varsin paljon elokuva- ja tv-musiikkia aina Oscar-palkittuja elokuvia myöten. ”Olin onnekas saadessani nimityksen Juliet Berton elokuvaan Havre”, Shimizu sanoo. ”Toin mukanani Eurooppaan varhaisella tietokoneella tehdyn musiikin, jonka sovittaminen visualisaatioon oli ikimuistettava kokemus. Soundin kemialliset muutokset ja kuvat, jota liikkuvat hopeakankaalla, varmistivat sen, että jatkossa päätin osallistua kaikkiin elokuvahankkeisiin, joita minulle tarjottiin.”

– Jari Sedergren 2021