Koulupoika todistaa avaruusaluksen laskeutumisen. Onko sattumaa, että kaupungin kaikki aikuiset käyttäytyvät oudosti? Avaruuden pirujen uusi versio on Cannon Group -yhtiön tuotanto, jossa hirviöluomuksiin ja lavasteisiin on panostettu komeasti. Kulttiohjaaja Tobe Hooper jatkaa Poltergeistista tuttua koko perheen viihteen ja painajaisten rajankäyntiä. Myös kiltimpi ote on kutkuttava.

***

12-vuotias David Gardner näkee yöllä avaruusaluksen laskeutuvan kotikonnuilleen. Davidin isä lähtee tutkimaan asiaa ja palaa muuttuneena miehenä, jolla on outo jälki niskassaan. Muutkin kaupunkilaiset alkavat käyttäytyä oudosti. Vain sairaanhoitaja Linda Magnusson ottaa Davidin epäilyt vakavasti.

1980-luvun Hollywood suhtautui 1950-luvun tieteiskauhuelokuviin käyttökelpoisena materiaalina, jota kannatti versioida. Vaara vieraalta planeetalta perustuu vuoden 1953 elokuvaan Avaruuden pirut. Tekijäkaartista löytyvät kauhuohjaaja Tobe Hooper, käsikirjoittaja Dan O’Bannon (Alien – kahdeksas matkustaja), tehoste-ekspertit John Dykstra (Tähtien sota, Taisteluplaneetta Galactica) ja Stan Winston (Terminator, Predator) sekä näyttelijä Louise Fletcher (Yksi lensi yli käenpesän) karmivana opettajana. Lindan ja Davidin esittäjät Karen Black ja Hunter Carson olivat tosielämässä äiti ja poika.

William Cameron Menziesin Avaruuden pirut yhdisti kylmän sodan paranoiaa lapsen näkökulmaan ja jykevään painajaiskuvastoon. Elokuva on tehnyt usein vaikutuksen lapsikatsojiin ja pysynyt ”entisten pikkupoikien” kestosuosikkina. Uusintaversion valmistelu käynnistyi 1978, kun upporikas superfani Wade H. Williams III hankki sekä levitys- että filmausoikeudet alkuperäisteokseen. Cannon Groupin tuotannon ohjaajaksi valikoitui Avaruuden piruja lapsesta asti ihaillut Tobe Hooper.

Teksasin moottorisahamurhat on Hooperin arvostetuin ja kohutuin työ. Modernin kauhun umpihullu merkkipaalu on kiehtonut elokuvanharrastajia mutta saanut kasvattajat ja päättäjät paniikkiin. 1980-luvun Suomen videosensuurikeskustelussa toistui liioiteltu uhkakuva lapsista katsomassa Hooperin elokuvaa, josta ei edes ollut suomalaista julkaisua. Vaara vieraalta planeetalta vaikuttaa tekijän yritykseltä keventää ja viihteellistää imagoaan. Teos poikkeaa scifikauhun uusintaversioiden joukossa David Cronenbergin Kärpäsen ja John Carpenterin The Thingin karusta linjasta. Kyse ei ole studion sanelemasta kompromissista: Hooperilla oli tavallista vähemmän kitkaa tuotantoportaan kanssa, vaikka hän joutui tinkimään levottomista musiikkivalinnoistaan. Menahem Golanin ja Yoram Globusin Cannon-yhtiöllä oli ohjaajan kanssa sopimus kolmesta elokuvasta. Vaara vieraalta planeetalta valmistui Tappavan yhteyden ja The Texas Chainsaw Massacre 2:n välissä. Hooperin Hämähäkkimies-hanke jumiutui Marvel Comicsin ja Cannonin näkemyseroihin ja jäi lopulta tekemättä.

Hooperin elokuvat Teksasin moottorisahamurhat ja Funhouse olivat Suomessa pitkään kokonaan kiellettyjä. Vaara vieraalta planeetalta läpäisi elokuvatarkastamon seulan ikärajalla K14, mutta verohallitus valitti Valtion elokuvalautakuntaan vaatien ”huonon sisällön” takia 30 prosentin rangaistusveroa, joka toisinaan määrättiin väkivalta- ja seksielokuville. Korotetun esitysveron rasittamana olisi tämä elokuva varmasti jäänyt julkaistavaksi suoraan videolle. Vaara vieraalta planeetalta kuitenkin pelastui täpärästi teatterilevitykseen (missä esitteen kirjoittajat sen alle 14-vuotiaina näkivät) lautakunnan päättäessä äänin 5–3, että ”elokuvaa ei voida pitää sisällöltään huonona”.

– Lauri Lehtinen ja Antti Suonio 16.7.2026