Toisen maailmansodan aikaiseen sisilialaiskylään sijoittuva tarina kerrotaan teini-ikää lähestyvän nuoren pojan näkökulmasta. Kylän kaunein nainen Maléna on joka pojan päiväunien mutta myös ilkeän juoruilun kohde. Saksalaisten muuttuessa aseveljistä vihollisiksi juoruilu ja tekopyhyys saavat traagiset mittasuhteet. Elokuva on toisaalta nostalginen kasvukuvaus, toisaalta vertauskuvallinen tarina Italian luisumisesta fasismin syliin.

***

Kauneuden herättämät katkeruuden ja halun tunteet ja niiden epäoikeudenmukaisuus on teoksen tärkein teema. Malèna ei ole kuitenkaan saavuttanut mainettaan siksi, että olisi teemojensa käsittelyssä onnistunut elokuva, vaan Monica Belluccin lähes jumalaisen kauneuden vuoksi. Kaikki, mitä tämän kauneuden ympärillä tapahtuu, on toissijaista. Kamera palvoo kohdettaan niin paljon ja niin pitkään kuin mahdollista, kiusallisuuteen asti. Lopulta sosiaaliseen vääryyteen nojaava teema ja dramaattiset tapahtumat vaikuttavat tekosyiltä viettää aikaa Belluccin ulkomuotoa ihaillen. Jos tämän kauneuden jättää hetkeksi syrjään, jää jäljelle viattoman Renaton kasvutarina, jossa poika kasvaa naisvihamielisessä, seksuaalisuuteen häpeällisenä suhtautuvassa sodanaikaisessa Italiassa.

Malèna nähdään Renaton, esiteini-ikäisen pojan näkökulmasta. Yhteisön kääntäessä selkänsä yksinäiselle opettajalle Renato pysyy uskollisena ja mieltää halujensa kohteen niin sankariksi kuin suojatiksi, jota tahtoisi varjella muiden aikuisten vihalta. Hän on kuitenkin vain pieni poika, joka joutuu katsojan tavoin vain tarkkailemaan Malènan vajoamista prostituutioon ja kyläläisten raivon armoille. Kyläläiset, etenkin kylän naiset, esitetään kärjistetysti, mutta silti karmivan tunnistettavasti katkerana massana, jolta ei heru myötätuntoa naiselle, jolla näennäisesti on jo kaikkea. Kauneuden herättämä kateus on valitettavan yleinen ongelma, johon elokuva tarjoaa yksinkertaisen vastauksen: viattomaan kohdistuva viha on väärin.

Ennio Morriconen sävellykset ilahduttavat, samoin kuvaaja Lajos Koltain liikkeessä pysyvä kameratyö. Teoksen käytännölliset toteutustavat pelaavat kauniisti yhteen luoden Tornatorelle tyypillisen nostalgisen vaikutelman. Myös Monica Belluccin roolitus on ansio, jota huonosti vanhentunut läähätys latistaa. On vaikea kuvitella toista näyttelijää, joka kykenisi yhtä vaivattomasti ilmentämään madonna-huora-ääripäät yhdistävää ideaalinaista. Puvustus ja maskeeraus onnistuvat luomaan Belluccin hahmolle kaaren, jota lähes repliikitön rooli kaipaa. Elokuva on monilta osin tekohetkensä mukainen: modernissa kertomuksessa saisi Malèna itse kertoa kokemuksistaan epäoikeudenmukaisissa oloissa.

Teoksen draama on paikoin hyytävää, muttei onnistu tuottamaan haluttua radikaalia tunnevyöryä. Komediset osat taas huvittavat, mutta vaikuttavat kolkoilta näin vakavaa taustaa vasten. Ajatus elokuvan takana on hyvä, mutta toteutus kärsii elementtien yhteensopimattomuudesta, ja huomion kiinnittymisestä Belluccin ulkomuotoon hänen esittämäänsä hahmoon tutustumisen kustannuksella. Koko teosta vaivaa onttous, niin tarinan kuin henkilöhahmojen osalta. Malèna ei oikeastaan olekaan oikea ihminen, vaan kuvitelma, jonka pieni Renato luo mielessään kauneimmasta näkemästään naisesta.

(Kielo Kiikeri 20.8.2024)