WORKING GIRLS (1986)

Ohjaaja
Lizzie Borden
Henkilöt
Louise Smith, Ellen McElduff, Amanda Goodwin
Maa
Yhdysvallat
Tekstitys
suom. tekstit/svensk text
Kesto
93 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm
Ikäraja

Kuvaus manhattanilaisessa bordellissa osa-aikaisena seksityöläisenä toimivan valokuvaajan työpäivästä. Working Girls (1986) on mutkaton ja empaattinen kuvaus stigmatisoidusta toimialasta sekä yksityisminän ja ammatinharjoittajan häilyvien rajojen määrittämisestä. Vaikka elokuva käsittelee painavia teemoja, kuten työolosuhteita, seksismiä, rasismia ja homofobiaa, ohjaaja Lizzie Borden säilyttää kevyen inhimillisen ja humoristisen otteen kuvaten seksityötä ammattina muiden joukossa.

***

Working Girls seuraa valokuvaaja Mollyn (Louise Smith) päivää osa-aikatyössään manhattanilaisessa bordellissa. Näemme pitkän päivän jossa on huumoria, oivaltavuutta, banaaliutta, surua, tylsyyttä ja suuttumusta – kaikkea paitsi erotiikkaa. Se on empaattinen näkemys stigmatisoidusta toimialasta, sekä yksityisminän ja ammatinharjoittajan häilyvien rajojen määrittämisestä. Ohjaaja Borden on sanonut elokuvan olevan kuvaus työstä kapitalistisessa talousjärjestelmässä, ei niinkään seksistä. Borden näyttää seksityön taloudellisen puolen: toimitilat, rahanvaihto, kondomit, lakanat… ja tyhjentää seksityön mielikuvien ja fantasioiden kliseistä – henkilöt eivät näyttäydy reisisaapikkaissa ja mikroshortseissa seiniin nojaillen.

Borden jatkaa edellisten ohjaustensa Regrouping (1976) ja Born in Flames (1983) dokumentaarista otetta: naistenlehtien pastellisävyihin pukeutuva Working Girls luo realistisen ja terävän kuvan seksityön vaatimuksista. Elokuvan näkemys seksiin on mutkaton ja seksipositiivinen – lähestymistapa joka 1980-luvulla ei vielä trendannut kuten 2020-luvulla. Asiakkaiden kanssa nauretaan, ammattilaisen ja asiakkaan välille voi syntyä kiintymys, näillä on kinkyjä toiveita joita toteutetaan talon sääntöjen puitteissa, ja suostumus sekä sen puute ovat myös tapetilla.

Elokuva sivuaa painavia teemoja: työolosuhteiden ongelmia, seksismiä, rasismia ja homofobiaa. Se tuo työntekijöiden henkilökohtaiset ongelmat osaksi työpäivää, peilaten näin yhteiskunnan vaatimuksia siitä mitä on olla ’ammattilainen’ – bordelli on kuin pienoismalli markkinatalouden määrittämästä yhteiskunnasta. Bordellin madamena toimiva Lucy (Ellen McElduff) on kuin pahin julkisen sairaalan johtokoneistoon valittu virkamiesbyrokraatti: vailla charmia ja lämpöä, ollen yksinkertainen sekä rasistinen, rahaa ja kuluja alituisesti ajatellen – Lucy pitää shoppailusta ja tiedustelee bordellin asiakkaana käyvältä liikemieheltä sijoitusneuvoja. Ohjaaja Borden kuitenkin säilyttää kevyen inhimillisen ja humoristisen näkemyksen kuvaten seksityötä ammattina muiden joukossa ja työläisten ongelmia järjestelmässä.

Lähteet:

Sheila Benson, Los Angeles Times, 1987 

Cassie Da Costa, Vanity Fair, 2021