Muistin ja identiteetin oikullisuutta tutkivassa psykologisessa trillerissä Leonard kärsii muistihäiriöstä, joka estää häntä luomasta uusia muistoja. Leonard on päättänyt löytää vaimonsa murhaajan, mutta koska hänen muistinsa ei säily, hän tekee erilaisia muistiinpanoja, ottaa valokuvia ja tatuoi tärkeitä faktoja kehoonsa. Käänteisesti etenevä kerronta luo nerokkaasti katsojalle saman hämmennyksen kokemuksen kuin Leonardille, kunnes lopussa kaikki ratkeaa.

***

Christopher Nolanista on vuosien saatossa rakentunut elokuvantekijä, jota seurataan suunnilleen samalla kiihkolla kuin vaikkapa Quentin Tarantinon tekemisiä. Uutisotsikot syntyvät jo pelkästään tiedosta, että uusi projekti on valittu ja valmistuessaan elokuva on aina vuoden tapaus, jonka äärellä vannoutuneimmat fanit kieltäytyvät näkemästä mitään muuta kuin parasta ikinä.

Tie tällaiseksi tekijäksi alkoi reilun tunnin mittaisella – ja varsin keskinkertaisella – opiskelijaelokuvalla Following ja tällä pari vuotta myöhemmin valmistuneella Mementolla, joka onkin sitten tyystin eri luokkaa. Guy Pearcen esittämä vakuutustarkastaja Leonard etsii vaimonsa murhaajaa, mutta kärsii samaisen tapauksen aiheuttamasta muistihäiriöstä ja muistissa pysyy vain kymmenisen edellistä minuuttia. Näitä puutteita Leonard paikkaa muistilapuilla ja tatuoinneilla. Apuvälineistä huolimatta kärryillä pysyminen on hankalaa, kun automaattidelete iskee vaikkapa kesken keskustelun tai takaa-ajon.

Näillä muistipelin tarjoamilla herkullisilla mahdollisuuksilla Nolan leikittelee varsin virtuoosimaisesti. Katkonainen rakenne takaumajaksoineen pysyy vakaasti hanskassa kuin kokeneemmallakin tekijällä. Veljensä Jonathan Nolanin kanssa suunniteltu käsikirjoitus on rutkasti keskivertotekstiä näppärämpi ja ansaitsi ihan aiheestakin Oscar-ehdokkuuden.

Hankala tästä on suurempia moitteita löytää vaikka hakemalla hakisi. Juoni kulkee empimättä niin eteen- kuin taaksepäinkin ja pitää katsojan jatkuvasti valppaana miettimässä, että mitenkäs tämä nyt olikaan. Tapahtumapaikat ovat miellyttävän arkisia eivätkä edes (onneksi) kovin miellyttäviä. Rähjäinen motelli on kuin film noir -fanin märästä unesta. Näyttelijät (Pearcen lisäksi mm. Carrie-Ann Moss ja Joe Pantoliano) ovat hyvässä vedossa hekin, tämäkin yksi osa-alue jonka Nolan taitaa poikkeuksetta mallikkaasti.

Sittemmin Nolanin elokuvien budjetit ja mittakaavat ovat kasvaneet massiivisiksi. Mementon tapaan elokuvan eri tasoilla Nolan on pelannut myöhemminkin. Oikeinkin onnistuneesti elokuvillaan Interstellar ja Inception sekä sitten vähän päinvastoin tuoreemmalla Tenetillä. Kaiken kaikkiaan tämä eittämättä erittäin lahjakas filmin – ja etenkin IMAX-filmin – nimeen vannova tekijä saa aikaan poikkeuksellisen mieleenpainuvaa ja teknisesti huippuluokan jälkeä, vaikka elokuvat itsessään eivät ihan aina niin erinomaisia olisikaan. Memento sitä kuitenkin on, siitä ei pääse ees eikä taas.

– Tomi Peuhkurinen 16.9.2024