Mika Waltarin tarinaan perustuva Kuningas jolla ei ollut sydäntä on ajatonta sadun lumoa tarjoileva lastenelokuvaklassikko. Onnellisen valtakunnan onnellinen kuningas menettää suuresti rakastamansa kuningattaren ja suuressa surussaan päätyy poistattamaan sydämensä. Sydämen poiston myötä järkevän jämptisti valtakuntaansa hallitsevan kuninkaan elämästä kuitenkin puuttuu ilo.

***

Päivi Hartzell ja Liisa Helminen valmistuivat kurssitovereina Taideteollisen oppilaitoksen kamerataiteen osastolta vuonna 1972 ja tekivät koko 1970-luvun ajan lyhytelokuvia ja tv-ohjelmia lapsille. Ajatus yhteisestä kokoillan satuelokuvasta toteutui, kun aiheeksi löytyi Mika Waltarin Satu kuninkaasta, jolla ei ollut sydäntä. Tässä sadussa Hartzell ja Helminen näkivät paitsi kirjailijan ”suurten teosten filosofisen pohjavireen” myös ”yhtäläisyyksiä meidän aikaamme”. Daniel Katzin ja ohjaajien yhteistyönä Waltarin 13-sivuinen kertomus laajeni pitkän elokuvan käsikirjoitukseksi. Kahden vuoden valmistelujen jälkeen Kuningas jolla ei ollut sydäntä pääsi kuvausvaiheeseen kesällä 1982.

Kokonaisen satumaailman luovana näytelmäelokuvana Kuningas jolla ei ollut sydäntä palasi Prinsessa Ruususen perinteeseen ja osoitti noin 100 000 katsojallaan tilauksen olevan olemassa. Myös monet elokuvakriitikot katsoivat uuden satuelokuvan syntyneen paikkaamaan suurta aukkoa. Timo Huttusen (Kansan Tahto 11.1.1983) mielestä ”Kuningas jolla ei ollut sydäntä on kaivattu ja tarpeellinen teos suomalaisen lastenelokuvan onnettoman olemattomalla saralla. [- -] Satu on kerrottu elävästi ja vaikuttavasti. Siinä on jännitystä, romantiikkaa, asiaa ja huumoria niin kuin ainakin kunnon sadussa.”

– Marjo Kovanen 2026

Lähde: Elonet