W.R.: ORGANISMIN MYSTEERIT (1971)

Maansa tärkein elokuvantekijä Dušan Makavejev sai käytännössä potkut Jugoslaviasta tehtyään tämän puolidokumentaarisen satiirin, joka tarkastelee marxilaisuuden ja seksuaalisen vapautumisen yhteyksiä itävaltalaisen psykoanalyytikon Wilhelm Reichin teorioiden hengessä. Elokuvan nimi on tarkoitettu väärinluettavaksi.

***

Makavejevin elokuvan W.R. viittaa sekä Wilhelm Rechiin että maailman vallankumoukseen (World Revolution): ”Lokakuun vallankumous ei ole toteutunut, ennen kuin seksuaalinen vallankumous on toteutunut”, sanoo muuan elokuvan henkilöistä. Wilhelm Reich oli psykoanalyytikko, joka katsoi keksineensä, että seksuaalinen energia vapauttaa ainetta, orgonia, jota voidaan käyttää inhimillisen energian vapauttamiseen. Reich joutui pakenemaan natsi-Saksasta, vaikutti pari vuotta Tanskassa ja siirtyi Yhdysvaltoihin, missä hän kirjoitti ”Fasismin massapsykologian” ja jatkoi seksuaalisia kokeiluja ns. Sexpol-klinikassaan. Hän kuoli 1957 amerikkalaisessa vankilassa, epäiltynä kommunistiksi, mutta kieltäytyen uskomasta että amerikkalainen yhteiskunta oli häntä vastaan.

Ennen kaikkea Makavejev oli pannut peliin Reichin teorian siitä, että yhteiskunnallinen ja poliittinen sorto ovat seurausta toteutumattomuudesta, tukahdetusta seksuaalisuudesta: sekä Yhdysvallat että Neuvostoliitto ovat Makavejeville malliesimerkkejä seksuaalisuuden kieroutumisesta voimapolitiikaksi tai sankarinpalvonnaksi. Epäilemättä Makavejev yksinkertaistaa soveltaessaan Reichia elokuvan syntyajan voimapoliittiseen asetelmaan, mutta sen jälkeen kun katsoja on hyväksynyt Makavejevin klisheet imperialismista ja kommunismista, hän on kyllä vapaa ajattelemaan itse: W.R. – Organismin mysteerit tarjoaa runsaan aineiston dokumenttia, sepitettä, propagandaa (Gelovanin ihannoitu Stalin-tulkinta Tshiaurelin elokuvassa Vala (Kljatva, 1946)), underground-elokuvaa (Sexpol) ja jopa Hollywood musikaalia, tyylilajin vaihdellessa kevyestä mustaan komediaan ja surrealistisiin sävyihin asti.

Makavejev osaa suhtautua Reichiin sekä kunnioittavasti että ironisesti ja saattaa naurunalaiseksi kaikenlaiset teoreettisen dogmatismin muodot: yksinkertaistuksia on siis syytä välttää myös elokuvan tulkinnassa. Reichin usko, että elämme toteutumattoman seksuaalisuuden aikaa, on teema jolle Makavejev on kehittänyt vastineen elokuvansa muodossa: rakastelua näytetään runsain mitoin mutta varsinaista orgasmia ei kertaakaan; emotionaalinen jatkuvuus katkaistaan toistuvasti, heterogeeninen aineisto on leikattu rinnakkain ja sisäkkäin. Tämä arvaamaton leikkausmenetelmä asettaa omalta osaltaan kyseenalaiseksi katsojan mahdolliset yksinkertaiset asenteet nähtäviin tilanteisiin.

Makavajev itse sanoo tähdänneensä ennen kaikkea komediaan ja ihmisen vapauttamiseen sorron monista muodoista: komedia on hänelle tärkeä sorron vastaisen taistelun ase, ”ilo, kaikenlainen onni ja luominen ovat sorron vastaista toimintaa”. Mutta kaiken komedian, satiirin ja karkeuden alta Makavejev pystyy kehittämään myös runollisen ulottuvuuden, joka kirstallisoituu Bulat Okudzhavan hienossa ja koskettavassa laulussa, oodissa François Villonille.

– Nigel Andrewsin (Monthly Film Bullletin, January 1972, David Robinsonin (Sight and Sound, Autumn 1971) jai muiden lähteiden mukaan