HELVETIN JENGI (1966)

Vaaran tuntu on alati läsnä, kun moottoripyöräjengi saapuu kaupunkiin etsimään jäsenensä varastettua pyörää. Kun yksi heistä loukkaantuu, kukaan tai mikään ei voi pidätellä väkivallan ja tuhon orgioita. Cormanin villisti kuvaama, Monte Hellmanin kineettisesti leikkaama ja Peter Bogdanovichin ilman krediittiä uudelleen kirjoittama elokuva ei kuitenkaan kohota Helvetin enkeleitä sankareiksi vaan keskittyy kuvaamaan vastakulttuurin kapinointia.

***

Roger Corman (s. 1926) ei halunnut alun perin ryhtyä dokumentoimaan kulttuurin muutoksia ohjaamissaan ja tuottamissaan pienen budjetin elokuvissa. Tämä sattui olemaan vain niiden onnellinen sivuvaikutus. Cormanilla oli tarkka vaisto siitä, mitä hänen yleisönsä halusi tiettynä kukoistuskautena, joka ulottui 1950-luvulta 1980-luvulle. Joskus Corman ohjasi hirviöelokuvia, mutta välillä pureutui myös vastakulttuurin kokemuksiin tiettynä ajanjaksona.

Helvetin jengi oli vuoden 1966 elokuva ja edelsi omalta osaltaan lukuisia muita moottoripyöräaiheisia elokuvia. Ilman Helvetin jengin menestystä ne eivät tuskin olisi tulleet tehdyiksi. Cormanin ohjaamaksi teokseksi se on tyypillinen, koska se on sekoitus autenttisia yksityiskohtia sekä liioittelua. Pääosiin kiinnitettiin kaksi viihteen jättiläisen jälkeläistä Peter Fonda ja Nancy Sinatra.

Cormanilla oli vaikeutensa ohjata ja pitää koossa hangoittelevia ja yhteistyöhön haluttomia moottoripyöräilijöitä. Peter Bogdanovich, joka toimi apulaisohjaajana ja kreditoimattomana elokuvan uudelleen käsikirjoittajana Charles B. Griffithin saadessa kirjoittajana krediiteissä kunnian, joutui kokemaan uhkailua ja kaltoinkohtelua jengiltä kuvauspaikalla. Käytännössä jokainen kohtaus viittaa siihen, että Cormanilla ja kumppaneilla oli tukalat tilanteet tehdessään elokuvaa. Helvetin jengi on täynnään yksityiskohtia Helvetin enkeleiden elämästä, joista Hunter S. Thompson kirjoitti seuraavana vuonna.

Helvetin jengi tehtiin kolme vuotta ennen lajityyppinsä merkittävää elokuvaa Easy Rider – matkalla (1969). Peter Fondan Cormanin ohjaus näyttää jo hyvin sopivana moottoripyörän selkään hänen ajellessa Kalifornian kohteiden halki. Fondan henkilöhahmolla Heavenly Bluesilla on ajatuksia mielessään hautova, byronmainen ominaisuutensa ja taipumuksensa. Orgioidenkin syttyessä hänen ympärillään hän ei anna paljoakaan ajatusta sille, mitä kaikki tarkoittaakaan. Tämä on osittain sen vuoksi, että Heavenly Blues on löytänyt rinnalleen pysyvän naisen, Mike ”Monkeyn” (Nancy Sinatra). Loser (Bruce Dern) puolestaan on yhdessä Gayshin (Diane Ladd) kanssa.

Näiden henkilöiden muodostama jengi ajautuu kriisiin, kun Loser pidätetään ja loukkaantuu vakavasti yhteenotossa espanjalaisten moottoripyöräilijöiden kanssa. Helvetin enkeleiden murtautuessa sairaalaan elokuva saa vielä rumempia sävyjä. Helvetin jengi huipentuu loppukohtaukseen, pitkiin hautajaisiin, jossa Blues väittelee saarnajan kanssa, mitä Helvetin enkelit haluavat. Bluesin monologissa on viittauksia Kadotettuun paratiisiin. Kohtaus purkautuu kirkkoa tuhoavaksi orgiaksi, joka on unohtumaton osio täynnä rellestystä, raiskausta, ruumiin hyväksikäyttöä, bongorummutusta sekä piittaamatonta nihilismiä, jossa jotkut henkilöt ja jopa itse elokuva tajuavat menneensä liian pitkälle. Jotenkin b-elokuvan olemuksessaankin, Helvetin jengi vangitsee keskeisen moottoripyöräelämän ja laajennettuna vastakulttuurin paradoksin: mitä tehdä, kun kaikki shokeeraukset on koettu, kaikki tabut rikottu? Ehkä kaikki väkivalta ja nautinto johtavat umpikujaan avoimen tien sijasta.

–  Keith Phippsin (The Dissolve) mukaan Joona Hautaniemi 5.7.2022