A.I. – TEKOÄLY (2001)

Rinnakkaisnäky E.T.:lle, omaperäinen ja koskettava kertomus näennäisesti epäinhimillisen olennon rakkaudenkaipuusta. Lähitulevaisuuden yhteiskunnassa ihmisten vanhemmuusvietti on tyydytettävissä lapsirobottien avulla – mutta mitä tapahtuu, kun tällainen robotti joutuu omistajiensa julmasti hylkäämäksi?

***

Parhaat elokuvat ovat usein sellaisia, jotka muokkaavat sääntöjä. Tällainen on Steven Spielbergin Stanley Kubrickilta perimä, loppukauden projekti A.I. – Tekoäly, joka on vakava ja paikoin mestarillinen teos. Kubrick ehti kehitellä sitä peräti yli 20 vuoden ajan. Se on yhtälailla molempien tekijöidensä elokuva sekä niin kiehtova, tunteisiin vetoava ja provosoiva, että ei ole väliä sillä, onko se mestariteos vai ei. A.I. – Tekoäly on lisäksi yksi runollisimmista ja koskettavimmista elokuvan allegorioista. Se on paitsi Kubrickin filosofisin elokuva myös älykkäin työ Spielbergin kaanonissa ja edustaa myös kummankin ohjaajan maailmojen parasta antia. A.I. – Tekoäly iski molempien auteurien teoksista ilmestyessään vuonna 2001 eniten ajan hermoon sitten Kubrickin Tohtori Outolemmen (1964). A.I. – Tekoäly yhdistää erilaiset ohjaajat, kylmän intellektuaalisen Kubrickin ja optimistisen sentimentaalisen Spielbergin. Elokuvan lähteinä toimivat Kubrickin suunnitelmien ohella Spielbergille Ian Watsonin 90-sivuinen käsikirjoitus sekä taiteilija Chris Bakerin 600 piirustusta. Pohjana tekstille toimi Brian Aldissin kirjoittama Supertoys Last All Summer Long.

A.I. – Tekoälyn maailma sijoittuu tulevaisuuteen, jossa kasvihuoneilmiö on sulattanut jäätiköt, aiheuttaen tulvia maailman suurissa kaupungeissa. Uudet, luodut robotit eli mechat ovat korvanneet orgaanista kansaa. Näin ihmiset pelkäävätkin mechojen syrjäyttävän heidät. Professori Hobby (William Hurt) on rakentanut uuden luomuksensa, robottipoika Davidin (Haley Joel Osment), jolla on tunteita ihmisiä kohtaan. Hänet myydään Monicalle ja Henrylle (Frances O´Connor ja Sam Robards). Traumatisoidun pariskunnan biologinen lapsi (Jake Thomas) herää koomasta ja kilpailua syntyy poikien välille. Konfliktien seurauksena Monica hylkää kuitenkin häntä syvästi rakastavan Davidin superlelu Teddy-nallen kanssa keskelle metsää.

Pinokkio-sadun lailla David on vakuuttunut Monican rakastavan häntä, jos hänestä tulee oikea poika. Tästä päämäärästä kasvaa hänen pakkomielteensä. Matkalla äidin luokse hän kokee lukuisia seikkailuja mecha Gigolo Joen (Jude Law) kanssa, joka on toinen pakolainen. He karkaavat yhdessä markkinoilta, joilla robotteja tuhotaan brutaalisesti ja vierailevat tietokoneoraakkeli tohtori Tiedon luona. W.B. Yeatsin runo The Stolen Child johdattaa Davidin professori Hobbyn luo. Monet käänteet Davidin seikkailujen vaiheissa vievät hänet kohti elokuvan lopullista ratkaisua.

Kiehtova puoli elokuvassa on kuvauksen, lavastuksen, taiteellisen suunnittelun ja erikoistehosteiden lisäksi sen lukuisat viittaukset muihin elokuviin sekä kirjallisuuteen. A.I.- Tekoäly on siten rikas kokonaisuus, joka paitsi elokuvan historiasta varsinkin fantasiaelokuvista, ammentaa myös saduista, klassisesta mytologiasta, populaarista mytologiasta ja uskonnosta. Viittauksia löytyy Pinokkion, Atlantiksen tarinan ja Blade Runnerin lisäksi muun muassa James Whalen Frankensteiniin (1931), Tod Browningin Freaks – kummajaisiin (1932), Busby Berkeleyn Vuoden naiseen (1934), Lynchin Elefanttimieheen (1980) sekä Tarkovskin elokuviin Ei paluuta (1962) ja Solaris (1972). Selkeitä vertailukohteita löytyy myös Chris Markerin scifi-lyhytelokuvasta Kiitorata (1962), Spielbergin omasta Kolmannen asteen yhteydestä (1977), Michael Crichtonin Tappokoneesta (1973) ja Julian Templen Absolute Beginnersista (1986).

– Jonathan Rosenbaumin (Chicago Reader) ja Donato Totaron (Offscreen) mukaan Joona Hautaniemi 14.7.2019