MANAAJA (1973)

The Exorcist/Exorcisten
Ohjaaja
William Friedkin
Henkilöt
Ellen Burstyn, Max von Sydow, Linda Blair, Jason Miller
Maa
USA
Tekstitys
suom. tekstit/svensk text
Ikäraja
K18
Kesto
122 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm
Lisätieto
käsikirjoitus William Peter Blatty romaanistaan * theatrical version

Kaikkien aikojen kauhuklassikossa Burstyn esittää riivaajan valtaan joutuneen tyttären äitiä, mikä toi hänelle parhaan naispääosan Oscar- ja Golden Globe -ehdokkuudet. Uhriksi elokuvassa joutui myös Burstyn, joka satutti selkänsä roolihahmonsa lentäessä pahan hengen voimasta huoneen halki. Useita jatko-osia poikineesta hitistä nähdään alkuperäisversio, theatrical cut.

***

Kauhuelokuvan kuvaus hyvän ja pahan päättymättömästä kamppailusta on aina pohjannut selkeästi kristillisen uskon luomiin käsityksiin vastapuolien olemuksesta. Uskonnon tarjoamat aseet ovat kelvanneet poppakonsteiksi vähemmänkin hengellisiin puolustustaisteluihin. Pyhyyden ulkoiset tuntomerkit ovat kuitenkin täysin irrallaan aatteellisista sisällöistä. Vihjeellisistä epäpyhistä voimista ja laajapohjaisemmin käsitellystä pahuudesta päästiin kuitenkin 70-luvun alussa suorempaan uskonnollisten käsitteiden hyväksikäyttöön. William Friedkin täydensi Manaajan tönimien tabujen skaalan ottamalla aiheeksi katolisen kirkon rutiineihin teoreettisesti edelleen kuuluvan riivattujen manaamisen.

Vaikka katolilaisuudesta puhuttiin sen oikealla nimellä, nimettiin Regan-tytön kiusaksi ilmaantunut pirullinen henki sittenkin kovin eksoottiseksi primitiivisen kolmannen maailman tuotteeksi. Kehitysmaasta tuleva paholainen osoittautuu väkeväksi vastustajaksi länsimaisen sivistyksen henkiselle puolustusjärjestelmälle, mutta tuskin symbolisoi teollisuusmaan omantunnontuskia.

Varsinaiseksi vetonaulaksi osoittautui uskonnollisen tabun kanssa samansuuntaisena perheyhteyteen iskevä kauhu. Tottelemattoman teinin äärimmäisenä ilmentymänä Linda Blair muuttuu visvaiseksi, hävyttömiä raakkuvaksi hirviöksi, joka viihdyttää elokuvayleisöä pitkälle viedyin erikoisefektein. Sylkykoneella pappien silmille singottu hernesopan ja kaurapuuron sekoitus, pään kiertyminen 360-asteisesti harteilla sekä masturbointi krusifiksillä sopeutuvat kolhosti Friedkinin mietteliään dokumentoivaan yleisotteeseen. Manaajan tosikkomaisuus pitää vaivoin riivaajan koomisiksi yltävät koirankujeet aisoissa. Pazuzuksi osoittautuva pirulainen saadaan väellä ja voimalla kammettua irti tyttöparasta, mutta jatko-osa Manaaja II – Luopio (1977) kertoo kirouksen jatkuvan.

– Asko Alanen (teoksesta “Musta peili —  Kauhuelokuvan kehitys Prahan ylioppilaasta Poltergeistiin”, 1986)