PIANONOPETTAJA (2001)

Espoo Ciné -suosikkeihin lukeutuvan Michael Haneken ylistetty ja palkittu Pianonopettaja (2001) nähdään kolmekymppisiään juhlivan festivaalin ennakkonäytöksessä Kino Reginassa festivaalia edeltävänä viikonloppuna.

***

Fremd bin ich eingezogen

Fremd zieh ich wieder aus

– Wilhelm Müller / Schubert: Winterreise

Michael Haneken Pianonopettaja (elokuvan englantilainen ja suomalainen nimi poikkeavat alkuperäisestä, joka tarkoittaa pianonsoittajaa) kuvaa ääritapausta, mutta Erikan (Isabelle Huppert) ongelmien juuret ovat syvällä kulttuurimme perusristiriidoissa. Erikan käytös on ymmärrettävissä suhteessa viimeisten sadan vuoden seksuaaliseen historiaamme: sitä on pidetty sekä vapautuksen että uudenlaisen kahlitsevuuden historiana. On kysytty, voiko niin groteskin tukahduttavaa hahmoa kuin Erikan äiti olla enää olemassa. Puolestani sanon suoraan, että samastun Erikaan täysin; ei niin, että olisin harrastanut asioita, joita hän tekee tai edes halunnut niitä; vaan että ymmärrän hänen ahdinkonsa täysin. Synnyin vuonna 1931, ja omat vanhempani olivat viktoriaanisia arkkityyppejä; kysymykseen seksistä he suhtautuivat vaikenemalla täydellisesti, ja seksi näyttäytyi vastenmielisenä asiana; vasta 39-vuotiaana opin hyväksymään oman seksuaalisen identiteettini.

Vapautuneisuutemme rajoittuneisuutta ilmentää seksin kaupallistuminen. Pakkomielteinen kiinnostuksemme siihen on johtanut siihen, että sillä voi myydä mitä tahansa, mutta eniten sitä itseään. Haneken elokuvan keskeisiä ajatuksia on seksin demystifikaatio, ja uskonkin, että ohjaaja olisi valmis näyttämään eksplisiittisesti Isabelle Huppertin ja Benoît Magimelin aktit, ellei se rajoittaisi elokuvan mahdollisuuksia yleiseen levitykseen.

Tästä päästäänkin Erikan seksuaalisen kasvatuksen toiseen puoleen, hardcore-pornografiaan. Kuulun itse niihin merkillisiin ihmisiin, jotka ovat immuuneja sille. Olen katsellut pornoelokuvia, enkä ole tuntenut muuta kuin ikävystymistä. Mielestäni ”teollisen” pornon yleishenki on täydellinen vieraantuminen. En omassa elämässäni käytä ilmaisua ”harrastaa seksiä” vaan mielestäni kyse on ohimenevissäkin suhteissa ”rakastelusta”, johon kuuluvat kiintymys, hellyys, kunnioitus ja vastavuoroisuus. Mutta pornoelokuvien esiintyjät eivät vaivaudu teeskentelemään, että he edes pitäisivät akteistaan.

Kysymys vieraantuneesta seksistä johtaa Erikan lempialueelle, sadomasokismiin. En kuulu sen harrastajiin, ja minulle kerrotaan, että kyse on leikistä, jossa rooleja voidaan myös vaihdella. Silti s/m on mielestäni kaukana rakastelun kauneudesta. Se ei vaikuta intohimoiselta vaan kylmäveriseltä, harkitulta ja etäännytetyltä. Pianonopettaja kiteyttää seksuaalisuuden historiaa sadan vuoden ajalta esittelemällä naisen, jota hallitsevat vain äärimmäisyydet: torjunta ja sadomasokismi. Hän on jäänyt näiden Skyllan ja Kharybdiksen väliin. Perustana on jo äidin ja tyttären välinen suhde, joka on pohjana hänen kohtaamiselleen myös Walterin kanssa. ”Olenko mielestäsi inhottava” on Erikan kysymys, jonka hän kohdistaa sekä Walterille että elokuvan katsojalle. Erika on sekä menneisyytemme että nykyisyytemme äärimmäisenä kärjistyksenä.

Pianonopettajan voi ymmärtää ilman Schubertin Winterreisea, mutta ei täydellisesti. Laulujen sanat ovat oleellinen osa elokuvan merkitystä. Laulaja harjoittelee nähtävästi 24 laulua käsittävän sarjan kolmatta, 8 laulua käsittävää sikermää, josta kuulemme lähinnä laulua ”Im Dorfe”. Pinnallisesti Wilhelm Müllerin sinänsä eivät niin nerokkaat runot ovat itseään säälivän hylätyn rakastajan valituksia, mutta Schubertin sävellykset nostavat esiin syvempiä kerroksia, ja sarja kasvaa laulajaminän vaellukseksi vieraantumiseen, hulluuden kynnykselle. Koko sarjan ensimmäisessä laulussa ”muukalaisena saavuin, muukalaisena taas lähden”; viimeisessä laulussa samastutaan hulluun posetiivariin: ”kukaan ei halua häntä kuunnella, kukaan ei häntä katsele”. Nämä viitteet antavat merkitystä koko tarinalle. Elokuvan toisessa kohtauksessa Erikan kädet asettuvat koskettimille soittamaan ”Im Dorfea”, ja lopussa tiedämme, ettei niillä tulla tuota kappaletta soittamaan.

Pianonopettaja on Erikan ja Walterin välinen rakkaustarina, jossa Schubert toimii välittäjänä. Erika vain kykenee ilmaisemaan tunteitaan äärimmäisen epätavallisilla keinoilla. Elokuva jättää monia asioita avoimeksi. Erika ei voi koskaan olla ”normaali”, mutta hän on kerännyt voimaa irtautua siitä täydellisestä vieraantuneisuudesta ja potentiaalisesta hulluudesta, johon Schubertin matkamies päätyy Winterreisen viimeisessä laulussa.

– Robin Woodin mukaan (”Do I Disgust You?” Or: Tirez pas sur La Pianiste, CineAction, September 2002) AA 8.8.2006