YÖPORTIERI (1974)

Il portiere di notte/Nattportiern
Ohjaaja
Liliana Cavani
Henkilöt
Dirk Bogarde, Charlotte Rampling, Philippe Leroy
Maa
Italia
Tekstitys
suom. tekstit/svensk text
Kesto
119 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm
Lisätieto
English version
Ikäraja

Entinen SS-upseeri (Dirk Bogarde) ja keskitysleiriltä selvinnyt nainen (Charlotte Rampling) kohtaavat toisensa vuosien jälkeen sattumalta 1950-luvun lopun Wienissä. Vanha, pakkomielteinen rakkaus herää henkiin ja pariskunta aloittaa uudelleen sadomasokistisen suhteensa. Liliana Cavanin kiistelty klassikko hätkähdyttää ja jakaa mielipiteitä nykypäivänäkin.

***

”Jokainen nainen jumaloi fasistia / potkua naamaan, raakaa / raakaa sydäntä raakalaisen 7 kaltaisesi”. Näin on Markku Lahtela suomentanut Sylvia Plathin kuuluisan säkeistön, jota Erica Jong lainaa ja soveltaakin kohutussa esikoisromaanissaan ”Lennä, uneksi”. Plathin hätkähdyttävän säkeistön osuvuudesta voinee pitää todisteena Liliana Cavanin Yöportierin menestystä. Maxin ja Lucian sadomasokistinen rakkaus hehkuu keskitysleirin kauhujen keskellä ja jatkuu vuosien jälkeen Wienissä, Maxin natsitovereiden painostuksen uhallakin, kuolemaan johtavassa piiritystilassakin. Fasismin ja seksuaalisuuden yhteyksiä tutkineet Luchino Visconti ja Bernardo Bertolucci elokuvineen Kadotetut, Fasisti ja Viimeinen tango Pariisissa ovat vaikuttaneet Cavanin ilmeisinä esikuvina. Suuren oopperan tehot näyttävät luontuvan italialaisille, myös Cavanille.

Maxin ja Lucian intohimolle ei ole rationaalista selitystä. On hylättävä realismi ja psykologia. Yöportieri on kahden pervertikon psykoanalyyttinen yö, ihmisten jotka elävät suhteensa loppuun, toisin sanoen kuolemaan saakka. Heti kun hyväksytään lähtökohta, että henkilöt ovat alitajunnasta nousseita hirviöitä, elokuva käy ymmärrettäväksi. Cavani on sukeltanut ihmismielen mustille alueille. Takaumat natsivaltaan, ihmisten alistamiseen. nöyryyttämiseen ja teurastamiseen eletään Mozartin ”Taikahuilun” esityksessä. Vastakohta näyttää viiltävän räikeältä: ”Taikahuilu” edustaa pyrkimystä korkeimpaan ihmisyyteen, ylevyyttä, kauneutta puhtaimmillaan. Cavani tuntuu sanovan rinnastuksellaan, että tästä maailmasta voi syntyä yhtä hyvin ”Taikahuilu” kuin hirmuvalta tai mielen kummitukset.

Yöportierin tärkeys on myös sen provokatiivisessa seksuaalipolitiikassa, tavassa jolla se esittää sukupuoliroolit. Elokuva voidaan tulkita esimerkiksi niin, että natsismi elää miesroolin asenteissa ja arvostuksissa ja että perinteinen naisen rooli pitää sisällään annoksen alistumisen nautintoa. Cavanin elokuva käsittelee miehen ja naisen välistä parisuhdetta, jonka osapuolet eristettyinä yhteiskunnallisista sovinnaissännöistä elävät loppuun rooliensa mahdollisuudet, äärimmäisiin seurauksiin saakka.

– Claire Clouzot’n (Ecran, Juin 1974) ja muiden lähteiden mukaan