Emmanuelle-romaanien nimellinen kirjoittaja Emmanuelle Arsan (eli Marayat Rollet-Andriane) houkuteltiin mukaan sekä haamuohjaajaksi että näyttelemään kosteita lesbokohtauksia tähän Filippiineillä purkitettuun kulttikuuluisuuteen, jonka tuotantokoukerot ovat alan legendaosastoa. Hellyyttävän pseudoeksoottinen tunnelmointi kulkee kohti viidakon mystistä uudelleensyntymän yötä.

***

”Emmanuelle”-romaani ilmaantui ensimmäisen kerran maanalaisille markkinoille Ranskassa vuonna 1959 ilman, että sen kirjoittajaa nimettiin. Kun teos laskettiin julkiseen levitykseen vuonna 1967, sen tekijäksi ilmoitettiin Emmanuelle Arsan – mikä puolestaan oli bangkokilaissyntyisen diplomaatinvaimon Marayat Rollet-Andrianen (o.s. Bibidh, 1932–2005) kirjailijanimi. ”O:n tarinan” tapaan naisen kirjoittamana eroottisena autofiktiona markkinoidusta romaanista tuli menestys, joka poiki sarjan jatko-osia. Todellisuudessa Marayat toimi miehensä Louis-Jacquesin kirjallisena julkisivuna, pehmopornokynäilijän maine kun olisi vakavasti vahingoittanut poliittista uraa.

Kahden ensimmäisen Emmanuelle-elokuvan vanavedessä Fox-yhtiön Ranskan-jaosto kiinnostui yhteistyöstä kirjailijan kanssa, jonka tarkka identiteetti oli tuolloin vielä laajalti salaisuus. Tekijää yhyttämään palkattiin egyptiläistaustainen tuottaja Ovidio G. Assonitis (s. 1943), jolla oli tässä vaiheessa tilillään mm. Mies hevosena -westernin inspiroima protokannibaalielokuva Man from the Deep River sekä Warner-yhtiön kanssa oikeudessa saakka riidelty Manaaja-klooni Yhteys tuonpuoleiseen. ”Arsan” eli Louis-Jacques Rollet-Andriane kiinnitettiin laatimaan Laure-niminen alkuperäiskäsikirjoitus, joka ilmaantui myös romaanimuodossa kauppoihin elokuvan ensi-illan aikoihin. Assonitis ei kuitenkaan tyytynyt silkkaan kirjalliseen yhteistyöhön, vaan halusi kohottaa tuotantonsa selvästi muun emmanuellesploitaation yläpuolelle ja taivutti Rollet-Andrianen pariskunnan osallistumaan elokuvan kuvauksiin. Aiempaa näyttelijäkokemusta mainittavimmin Robert Wisen Tykkivene Jangtse-joella -elokuvassa kartuttanut Marayat esiintyisi kameroiden edessä muutamissa häpeilemättömissä seksikohtauksissa, ja signeeraisi elokuvan ohjaajana kuuluisalla taiteilijanimellään. Todellisena ohjaajana toimisi hänen miehensä.

Kruunatakseen hyvinkin lupaavalta vaikuttaneen projektinsa Assonitis palkkasi pääosaan hardcore-pornon ensimmäisen supertähden Linda Lovelacen. Valitettavasti Lovelace oli Assonitiksen mukaan ehtinyt Syvän kurkun jälkeen löytää sekä huumeet että Jeesuksen, eikä suostunut enää esiintymään alasti kameroiden edessä – ja vaati jopa poistettavaksi lavasteisiin kuulunutta Milon Venus -replikaa (Lovelacen oma kertomus tapahtumista on hieman erilainen: hänen mukaansa käsikirjoitusta muutettiin sopimuksen ja Filippiineillä toteutettujen kuvausten alun välillä rankasti, ja lisäksi vapaamielinen Rollet-Andrianen pariskunta ahdisteli häntä ryhmäseksitarjouksilla aitoon Emmanuelle-tyyliin). Miespääosanesittäjä Al Cliver ehdotti tässä vaiheessa nimiosaan kumppaniaan, Jean Rollinin elokuvissa muutamaa vuotta aiemmin uraansa aloitellutta Annie Belleä, joka Lauren myötä kohosi yhdeksi italialaisen eksploitaatioelokuvan kysytyimmistä näyttelijättäristä.

Lisää vaikeuksia merkitsivät tuottajan ja ohjaajan väliset, jatkuvat riidat. Assonitiksen mukaan Rollet-Andriane halusi muuttaa elokuvan impotentiksi jauhamiseksi, jossa olisi enemmän puhetta seksistä kuin seksin harrastamista. Kokonaisuuden viimeistelystä vastasi lopulta kuvaaja Roberto D’Ettorre Piazzoli. Assonitis veti nimensä pois krediiteistä, samalla kun Rollet-Andriane kielsi käyttämästä Emmanuelle Arsan -nimeä ohjaajan pseudonyyminä. Alkutekstiplanššiin ja lopputeksteihin Arsanin nimi on tosin jätetty kokonaisuuden käsikirjoittajaksi, mutta ohjaajaksi on molemmissa ilmoitettu huomiotaherättävästi ”Anonimo”. Mikään ei silti estänyt eri maiden teatteri- ja sittemmin myös kotitallennelevittäjiä kauppaamasta elokuvaa Emmanuelle Arsanin ohjaustyönä.

Meillä elokuvan vetonaulaksi aiotut, ”Emmanuelle Arsanin henkilökohtaisesti näyttelemät” lesbokohtaukset juuttuivat Valtion Elokuvatarkastamoon, joka poisti koko jakson ynnä suoritti lisäleikkauksia, yhteensä 170 metrin edestä. Vuokraamon (Fox) valitus lautakunnalle ei tuottanut tulosta. Tikva Filmi toi elokuvan uusintalevitykseen hieman lyhyempänä ja eri tavalla editoituna englanninkielisenä soft-versiona vuonna 1984, lyhentäen ennen uusintatarkastusta uutta kopiota 130 metrillä. Kino Reginan esityksessä nähdään alkuperäinen ranskankielinen Fox-maahantuonti, johon tarkastamon poistot on palautettu.

– Petteri Kalliomäki 19.7.2024