KANUUNANKUULARALLI (1981)

The Cannonball Run/Mitt i plåten
Ohjaaja
Hal Needham
Henkilöt
Burt Reynolds, Roger Moore, Farrah Fawcett, Dom DeLuise, Dean Martin, Jackie Chan, Sammy Davis Jr.
Maa
Yhdysvallat
Tekstitys
suom. tekstit/svensk text
Kesto
95 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm
Ikäraja

Suurin osa suomalaisista tutustui Jackie Chaniin ensimmäisen kerran Kanuunankuularallin myötä. Itsekin laittomiin kilpa-ajoihin USA:n rannikolta toiselle osallistunut stuntmies-elokuvantekijä Needham latasi sekoboltsin magnum opuksensa täyteen korkeaoktaanista tähtivoimaa, ja Jackie sai pööpöillä sydämensä kyllyydestä japanilaisena ihmeautokuskina yhdessä Michael Huin kanssa.

***

Cannonball Run – koko nimeltään “Cannonball Baker Sea-to-Shining-Sea Memorial Trophy Dash” – oli autojournalisti Brock Yatesin (1933–2016) kehittämä, laiton kilpa-ajo Yhdysvaltan rannikolta toiselle, joka järjestettiin viisi kertaa vuosina 1971–79. Yates osallistui kilpailuun itsekin ja laati siitä suosittuja, humoristisia reportaašeja ennen kaikkea vakituiselle työnantajalleen Car and Driver -lehdelle. Neljänsien rallien jälkeen vuonna 1975 Yates alkoi kirjoittaa kokemuksistaan käsikirjoitusta nimeltä Coast to Coast, mutta kaksi seuraavana vuonna ensi-iltansa saanutta elokuvaa – Chuck Bailin The Gumball Rally / Tuhatta ja sataa sekä Paul Bartelin Cannonball – kiilasivat hänen edelleen.

Viimeinen Cannonball Run järjestettiin maaliskuussa 1979, ja siinä Yates muodosti joukkueen yhdessä Hal Needhamin (1931–2013) kanssa. Mittavan uran stunt-näyttelijänä tehnyt Needham oli Burt Reynoldsin vakiosijainen ja tämän erittäin läheinen ystävä, joka yhdessä vaiheessa asui Reynoldsin residenssin vierasmökissä kaksitoista vuotta putkeen (Reynoldsin ja Needhamin tarina toimi esikuvana Leonardo DiCaprion ja Brad Pittin hahmojen väliselle suhteelle elokuvassa Once Upon a Time in Hollywood). Vuonna 1977 Reynolds tarjosi Needhamille mahdollisuutta oman elokuvan ohjaamiseen: syntyi Konna ja koukku, valtava yleisömenestys, jota seurasi neljä muuta saman parivaljakon kaahauskomediaa ynnä Reynoldsin tähdittämä kertomus ikääntyvästä stunt-miehestä (Hooper, 1979).

Kanuunankuularallin pääosaan kaavailtiin ensin Steve McQueeniä, mutta tämä vetäytyi sairastuttuaan syöpään, johon ehti kuollakin ennen elokuvan ensi-iltaa. Aluksi vastahakoinen Reynolds suostui paikkaamaan McQueenin paitsi ystävänpalveluksena myös komean palkkion takia (5 miljoonaa dollaria plus osa elokuvan tuotoista – 14 kuvauspäivän urakasta); samalla kokonaisuus viritettiin komediallisempaan ja laajempaan näyttelijäensembleen nojanneeseen muotoon. Lopputulos keräsi 16 miljoonan budjettinsa kymmenkertaisesti takaisin, ja oli yksi vuotensa katsotuimpia elokuvia kaikkialla maailmassa – paitsi Hongkongissa, jossa paikallisyleisö ei halunnut nähdä Jackie Chaniä perseilemässä japanilaisena ihmeautokuskina.

Suorimman viittauksen todellisen Cannonball Runin tapahtumiin tarjoaa Reynoldsin ja DeLuisen feikkiambulanssi. Yates ja Needham olivat soveltaneet samaa huijausta vuoden 1979 ajoissa, ja elokuvassa nähtävä auto on sama modifioitu paketti-Dodge jonka nämä olivat ajaneet 80 kilometrin päähän maalista – jolloin sen vaihteisto oli lauennut. Monet ambulanssiin liittyvät kohtaukset ja yksityiskohdat ovat toisintoja tosielämän kommelluksista, mukaanlukien se, että kyydissä istuu legitiimi lääkäri (elokuvassa herkullisen yliampuva Jack Elam). Mustaa Lamborghinia ohjastavan satiinipukuduon (Adrienne Barbeau ja Tara Buckman) inspiraationa on toiminut niinikään vuoden 1979 kisoihin mustalla Cadillac-limusiinilla osallistunut naiskolmikko.

Kanuunankuularalli oli Chanin toinen Hollywood-osa suositun, mutta silti tuotantoportaan odotukset pettäneen Battle Creek Brawl -elokuvan jälkeen (odotukset pettyivät siksi, etteivät Enter the Dragonin tekijät kyenneet kohottamaan Jackieta yhdellä elokuvalla Bruce Leen kaltaiseksi megailmiöksi). Needham oli saanut rahoituksen Raymond Chow’n Golden Harvest -yhtiöltä sillä ehdolla, että Chanille kirjoitettaisiin elokuvaan osa. Yhdessä koomikko Michael Huin kanssa Jackie päätyi viljelemään villiä stereotyyppihuumoria aasialaisen naapurikansallisuuden edustajista, jotka viilettävät maanteillä yökiikarikypäröiden alla hihitellen ja automonitorissa pyörivän Behind the Green Doorin perään kuolaten. Kaksikon lievästi ilmaistuna viritetyn Subarun (jostain syystä Chanin sponsorisopimus Mitsubishin kanssa on hypännyt ensimmäisen Kanuunankuularallin yli) laitteisiin lukeutuu myös rakettimoottori – parodinen viittaus Needhamin The Budweiser Rocket -rakettiautoon, jolla tämä tiimeineen yritti rikkoa äänivallin Utahin suola-aavikoilla 1970-luvun lopulla. Chan piti niin paljon Kanuunankuularallin lopputekstien kylkiäisenä rullanneesta pieleen menneiden otosten kelasta, että nappasi Needhamin keksinnön Amerikan-tuliaisina omiin elokuviinsa.

– Petteri Kalliomäki 5.4.2024