AMITYVILLE – PAHOLAISEN PIIRI (1982)

Amityville II: The Possession/Amityville - djävulens krets
Ohjaaja
Damiano Damiani
Henkilöt
James Olson, Burt Young, Rutanya Alda
Maa
USA
Tekstitys
suom. tekstit/svensk text
Kesto
104 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm
Lisätieto
käsikirjoitus Tommy Lee Wallace, pohjautuu Hans Holzerin romaaniin
Ikäraja

Ryhdikkään poliittisen jännityksen ekspertti Damiano Damiani siirtyi 1980-luvulla huuruiseen kauhuun. Amityville-sarjan vaikuttavin teos näkee riivaajahenkiä Long Islandin kummitustalossa tapahtuneen DeFeon perheen surmien taustalla. Vuoden 1974 tragedia päivittyy 80-lukulaiseen maailmaan, jossa piru puhuu Walkman-korvalappustereoiden kautta.

***

Amityville-kauhutrillerien sankka joukko käsittää toistaiseksi 15 elokuvaa, ensimmäisenä Stuart Rosenbergin Luojan tähden, paetkaa (The Amityville Horror, 1979). New Yorkissa Long Islandin esikaupunkialueella sijaitsevan kummitustalomiljöön inspiroiman tarinatehtailun piiriin mahtuu myös useita ”tietokirjoja” ja dokumenttityyppisiä ohjelmia. Uskomuspelotteluun kallistuvan saagan pesunkestävin fakta-aines liittyy rikostapaukseen marraskuussa 1974. Huume- ja mielenterveysongelmista kärsinyt nuorukainen Ronald DeFeo Jr. surmasi kuusi perheenjäsentään. Kaarevilla päätyikkunoilla varustettu omakotitalo osoitteessa Ocean Avenue 112 sai kirotun talon maineen.

The Amityville Horror -kirja (1977) ja Rosenbergin filmatisointi pohjautuivat talon seuraavien asukkaiden, Lutzin perheen väitettyihin kauhukokemuksiin 1970-luvun puolivälissä. Damiano Damianin Amityville – paholaisen piiri (1982) keskittyy DeFeon tapaukseen, lähteenä parapsykologi Hans Holzerin opus Murder in Amityville (1977), joka antoi massamurhalle reippaasti demonista lisäväriä ja arveli DeFeo Jr:n toimineen henkivoimien riivaamana. Elokuvan tapahtuma-aikaa ei ilmoiteta, mutta ulkoisista ajan merkeistä päätellen se ei viihdy vuodessa 1974 vaan haluaa tulla 1980-luvulle kuuntelemaan saatanallisia viestejä Walkman-korvalappustereoilla. Kysymys siitä, tapahtuuko DeFeon perhettä muistuttavien Montellien tarina ennen, jälkeen vai erillisessä kronologisessa jatkumossa kuin Luojan tähden, paetkaa, tuntuu jäävän tahallisesti auki.

Paholaisen piiri on Amityville-elokuvasarjan italialaisvahvistus. Dino de Laurentiisin yhtiön tuotannon ohjasi Damiano Damiani, yhteiskuntakriittisten trillerien spesialisti, jolla ei ollut kauhutekijän profiilia, kuten ei ollut William Friedkinilläkään Manaajan ohjaajana: realistikertojan toivottiin ilmeisesti tuovan lisää potkua ”uskokaa tai älkää” -mystiikkaan. Skenaristeilta ei ainakaan jälkikäteen katsottuna kauhu-uskottavuutta puutu. Ensimmäisen version vailla krediittiä kirjoittanut Dardano Sacchetti teki pitkän uran italialaisen kauhuelokuvan ideanikkarina ja oli Lucio Fulcin 1980-luvun alussa ohjaamien houreisten hurmefantasioiden tärkeä tausta-aivo. Toinen käsikirjoittaja Tommy Lee Wallace oli John Carpenterin pitkäaikainen työtoveri, jonka ohjausdebyytti oli omintakeinen jatko-osa Halloween III: Pahuuden yö (1982). Hohdon asetelmia muistuttavan mutta vielä raadollisemman perhehelvetin kirjoittajat ovat kauhun Stephen King -sukupolven nimiä: Sacchetti ujutti King-vaikutteita Mario Bavalle kirjoittamaansa perhekummitteluun Shock (1977), jonka insestiset vivahteet edeltävät Paholaisen piirin kiellettyä sisar-veli-suhdetta. Wallace ohjasi Kingin eeppisestä Se-romaanista kulttimaineeseen nousseen minisarjan (1990).

Nettikirjoittelussa Paholaisen piiri määritellään usein aliarvostetuksi, mutta myönteisiäkin arvioita on vuosien varrella kirjoitettu. ”Italialaisen kelpo ohjaajan näkemys amerikkalaisesta viihdeokkultismista”, kirjoitti Helena Ylänen (Helsingin Sanomat 19.3.1983), jonka mukaan toinen osa on selvästi ensimmäistä parempi. ”Kauhujen taloon muuttavalle perheelle on annettu arkiongelmia ja sen jäsenille luonteenpiirteitä. Filmin alkumetreillä katsojien jännitystä mm. kehitellään sillä, että perheen isä on väkivaltainen, vaimoaan ja lapsiaan pieksevä tyranni ja saatanakin saa otteen perheen pojasta siksi, että tämä on valmis vihaamaan isäänsä.”

Perheen tuhoa seuraa efektivetoinen demonologis-uskonnollinen osuus, jota ei pidetä dramaturgisesti yhtä väkevänä. Demonologian neuvonantajina käytetyt Lorraine ja Ed Warren olivat ”tosikauhun” seuraavan sukupolven tähtiä: 2010-luvulla parapsykologit päätyivät suositun Kirottu-elokuvasarjan (The Conjuring) sankaripariksi Vera Farmigan ja Patrick Wilsonin esittäminä.

– Lauri Lehtinen 21.3.2018