KIRIKOU JA PAHA NOITA (1998)

Pikkuruinen, mutta päättäväinen Kirikou haluaa pelastaa kansansa, ja sitä ennen hän selvittää, miksi voimakas ja kaunis Karaba-noita on paha.
Huom! Sunnuntain 17.3. näytös on tästä elokuvasta valitettavasti peruttu!

***

Kirikou on pieni poika, joka tiesi tarkalleen mitä halusi jo ennen syntymäänsä. Hän on riippumaton ja rohkea. Hän on päättänyt taistella Karabaa, pelättyä noitaa vastaan.

Ohjaaja sanoo, että Kirikousta tehtiin niin pieni Karabaan verrattuna, että taistelu tuntuisi uskomattomalta. Pienen kokonsa ansiosta hän pääsee paikkoihin joihin isommat eivät mahdu ja sekös Kirikouta miellyttää.

Kirikou haluaa pelastaa kansansa, mutta häntä kiinnostaa sekin, miksi Karaba on niin paha. Hän ei välitä siitä, mitä muut ajattelevat ja tekevät, hän etsii itse vastaukset omiin kysymyksiinsä.

Karaba on voimakas, paha ja hyvin kaunis. Hän ei voisi koskaan olla ruma. Hän ei pidä lapsista eikä toisista naisista, hän vihaa miehiä ja haluaa tuottaa heille niin paljon kärsimystä kuin mahdollista. Siihen kaikkeen on olemassa syy ja juuri sen syyn Kirikou haluaa saada selville. Lopussa käykin ilmi, että Karaba on joutunut kärsimään miesten vuoksi ja haluaa vain kostaa. Karaba elää yksinään eräänlaisessa jättiläiskokoisessa olkimajassa ympärillään afrikkalaiset taikaesineet. Se on ulkoa vihreä kuin kuolema ja hävitys ja sisältä punainen kuin helvetin tuli.

Kirikoun äiti on nuori nainen, ylpeä ja välittää aika vähän siitä, mitä kyläläiset hänestä ajattelevat, aivan kuin poikansa. Äitikin on riippumaton ja avomielinen ja hyväksyy sen, että poika on samanlainen vaikka on niin nuori. Silti äiti on aina äiti ja hän haluaa olla aina paikalla kun Kirikou tarvitsee häntä. Kielletyn vuoren viisas mies on Kirikoun isoisä. Hän on ystävällinen, anteeksantava ja komea. Hän on niin kuin vanhan miehen pitääkin, antelias ja jalo, eikä yhtään samanlainen kuin monet kylän ukot.

Kirikou perustuu löyhästi länsiafrikkalaiseen tarinaan. Sillä on kaksi teemaa. Ensinnä se tutkailee keskeistä kysymystä siitä, onko pahuudella syytä. Toiseksi se pohtii pelkoa: kun yrittää saavuttaa sen minkä haluaa, ei välttämättä tunne pelkoa. Juuri siksi pelottavaakaan vastustajaa ei tarvitse eliminoida, kuten lastenkin tarinoissa monesti yksinkertaisesti tehdään. Kirikou tekee tutuksi afrikkalaisia arvoja, perhettä ja ryhmätunnetta, tiettyä harmoniaa ruumiin ja muun maailman välillä, mutta se tarkastelee myös universaaleja aiheita kuten sukupuolten välistä taistelua, epäitsekkyttää, anteeksiantoa, kataluutta, ja myös rakkautta miehen ja naisen sekä äidin ja pojan välillä.

Kirikou ei inhimillistä eläimiä, ja niiden piirrokset ovat naivistisen taiteilijan Douanier Rousseaun inspiroimia. Myös kukat ovat mahdollisimman pitkälle alkuperäisen oloisia. Fetissit ovat mallinnettu afrikkalaisista taiteesta. Maailmankuulu Youssou N’dour sävelsi elokuvaan musiikin, joka esitettiin traditionaalisilla soittimilla.

– Jari Sedergren 5.9. 2004