Viimeistä yhteistyötään vaimonsa kanssa tehdessään Cassavetes tiesi jo, ettei tulisi enää elämään kauaa. Elokuvaa voisi kutsua uran yhteenvedoksi, mutta tavalleen uskollisesti Cassavetes ei suostu antamaan millekään selkeää päätöspistettä. Aviopari esittää rikkinäisiä sisaruksia, jotka pitävät toinen toisistaan huolta rakkaussuhteidensa päätyttyä.

***

On helppo nähdä, mikä Cassavetesiä veti puoleensa Ted Allanin näytelmässä, sillä Tunteiden virrat näyttäytyy varsinaisena Cassavetes-antologiana: sen henkilöt ja teemat periytyvät varhaisemmista vérité-elokuvista (etenkin Naisen parhaista vuosista) ja sen metodi ohjaajan myöhemmältä formalistiselta kaudelta. Umpimähkäisen todennäköisesti rönsyilevä elokuva on itse asiassa rakennettu hyvin tiukasti keskeisen teesinsä ympärille, sen että ”rakkaus on virta, se on jatkuva, se ei pysähdy”. Yhtä tiukasti elokuva keskittyy kahteen ihmiseen, veljeen ja sisareen, jotka samanaikaisesti vahvis-tavat ja kieltävät mainitun käsityksen. Sarah muotoilee teesin eräänlaiseksi uskontunnustukseksi, elää sen mukaan niin raivokkaan itsepäisesti, että tappaa rakkautensa kohteiden kaikki tunteet, mutta säilyttää yhtäkaikki ikuisesti elävän toivon löytää joskus ja jonkinlaista vastakaikua virrasta; Robert puolestaan kieltää jyrkästi koko ajatuksen huudahduksella ”Rakkaus on kuollut!” ja käyttää shekkivihkoaan pitääkseen kaikki muut itseensä kohdistuvat vaatimukset loitolla, eristyksen panssa-rin takana; alitajuisesti hän kuitenkin löytää itsestään tunteiden ja tarpeiden langanpäitä.

Sarahin elämän lailla Robertin taide näyttää kiertävän rakkauden ja yksinäisyyden napojen ympärillä. Miehen tasapainottomuus on peilikuva sisaren tasapainottomuudesta: hän on tutkinut liian paljon rakkautta, leikkinyt niin paljon perhe-elämää ilman emotionaalista sitoutumista. Veljen ja sisaren symmetria saa vastineensa muodon puolella siinä, miten vuoropuhelu toistaa läpielokuvan älykkäästi käytettyjen laulujen sanoja, ja siinä miten juuri Sarah eikä Robert, kirjailija, käyttää fan-tasiaa heijastaakseen ja ratkaistakseen ongelmansa. Robert muistuttaa ”Myrskyn” Prosperoa (mitä osaa Cassavetes tulkitsi Paul Mazurskyn modernissa elokuvaversiossa) siinä, että hän on luopunut, ellei nyt ”magiastaan” niin suorista yhteyksistä sen lähteeseen.

Cassavetes on itse ilmoittanut, että Tunteiden virroissa on kysymys elämän perimmäisestä filosofisesta ongelmasta, hänen mukaansa ainoasta todellisesta filosofisesta ongelmasta: siitä minne suunnata rakkautensa, miten rakastaa. Vahvistamattoman cassavetesiläisen etymologian mukaan ”filosofia” koostuu sanoista ”philos” ja ”ophy”, joista edellinen merkitsee kreikan kielessä ystävää tai rakkautta, jälkimmäinen viisautta tai opiskelua. Näin filosofi, elämän pohdiskelija, on ikuinen oppilas universaalin rakkauden koulussa; sillä saralla kilvoittelevat Cassavetesin tämänkin elokuvan päähenkilöt.

– Tom Milnen (MFB, April 1984), Richard Combsin (Sight and Sound, Summer 1984) ja muiden lähteiden mukaan