BIOGRAPH-LYHYTELOKUVIA (1909–1913)

Amerikkalaisen elokuvakerronnan pioneeri D.W. Griffith tunnetaan parhaiten monituntisista spektaakkeleistaan, mutta todelliset läpimurtonsa hän teki jo lyhytelokuvillaan. Yli 3000 lyhytelokuvaa tuottaneen Biograph-yhtiön sarja esittelee Griffithin täysosumat ja kestävimmät nimikkeet, joiden pääosissa nähdään Mary Pickford, Lionel Barrymore ja Gishin sisarukset.

***

D.W. Griffith, elokuvakerronnan mestari

D.W. Griffith (1875–1948) nousi nopeasti elokuvakerronnan etulinjaan aloittaessaan uransa Biograph-yhtiöllä, jolle hän ohjasi yli 450 lyhytelokuvaa vuosina 1908–1913. Griffithin vaikutus oli huomattava myös tuottajana ja esikuvana ohjaajille kuten Mack Sennett, Erich von Stroheim, Raoul Walsh, John Ford ja Allan Dwan. Rikkaammin kuin muut Griffith käytti kuvakulmien vaihdoksia, vuorottaisleikkausta, rinnakkaistoimintaa, jaettua kuvaa, kameranliikettä, dramaattista valaistusta, lähikuvaa, kaukokuvaa, rytmistä leikkausta, takaumia, iiristä ja rajausmasketa, vaikka hän ei keksinytkään kaikkea tai ehkä ei edes mitään, toisin kuin hän itsemainonnassaan väitti. Kiihtyvänä vuoroleikkauksena kuvattu viime hetken pelastus oli Griffithille tunnusomainen, ja se antoi esikuvan elokuvan ja television jännitykselle. Näyttelijäohjaajana Griffith pyrki liioittelusta kohti hienovaraisuutta. Aihevalinnassa hän tavoitteli suurempaa kompleksisuutta, ja elokuvan pitutta hän lisäsi. Griffith näki myös vaivaa kirjallisesti laadukkaisiin väliteksteihin. Tärkeimpänä kumppaninaan Griffithillä oli kuvaaja G.W. Bitzer. Griffith antoi alun tai läpimurron monelle tähdelle kuten Mary Pickford, Douglas Fairbanks, Mabel Normand, Robert Harron, Harry Carey, Lillian ja Dorothy Gish ja Richard Barthelmess.

A Corner in Wheat

Ohjaus: D.W. Griffith. Kuvaus: G.W. Bitzer. Alkuperäisteokset: Frank Norrisin romaanit The Octopus ja The Pit sekä Norrisin tarina ”A Deal in Wheat”. Näyttelijät: Frank Powell  (vehnäkuningas), Grace Henderson (hänen vaimonsa), James Kirkwood, Linda Arvidson, W. Chrystie Miller, Gladys Egan (farmariperhe), Henry B. Walthall (vehnäkuninkaan apulainen). Ensi-ilta: 13.12.1909. 956 ft / 292 m /16 fps/ 16 min – Griffith opus 216

Vehnäkuningas saavuttaa monopoliaseman viljakaupassa, minkä seurauksena leivän hinta nousee, mutta viljelijät eivät saa osuuttaan voitosta. Ihmiset alkavat mellakoida nälissään, mutta vehnäkuningas seurueineen järjestää ylellisiä juhlia – kunnes kokee kohtalonsa viljasiilossa. A Corner in Wheat on yksi Griffithin maineikkaimmista Biograph-elokuvista. Aikalaisarvostelun mukaan elokuva ei ollut niinkään draama kuin pääkirjoitus tai essee. Toisaalta voidaan ajatella, että se onnistuu 24 otoksella, seitsemällä välitekstillä ja yhdellä kirjeellä kertomaan kolme erillistä tarinaa – vehnäkuninkaan, maanviljelijäperheen ja leivänostajien tarinat – jotka yhdessä muodostavat poliittisen argumentin. Griffith-tutkija Tom Gunning paikantaa elokuvalle kolme merkittävää taustalähdettä: vuosisadanvaihteen maaseutupopulistisen liikkeen, joka suuntautui erityisesti pankkeja ja suuryrityksiä vastaan, Frank Norrisin kirjoitukset, jotka Gunningin mielestä ikään kuin ennakoivat elokuvan leikkaustekniikoita esimerkiksi rinnastamalla rikkaat juhlijat ja köyhät viljelijät, sekä Jean François Millet’n maalaukset: esimerkiksi elokuvan toinen otos elävöittää tietoisesti Millet’n maalauksen ”Kylväjät”, joka sekin assosioitiin maaseudun protestiliikkeeseen. (Koonnut Kimmo Laine).

The Lonedale Operator

USA 1911. Tuotantoyhtiö: Biograph. Ohjaus: D. W. Griffith. Käsikirjoitus: Mack Sennett. Kuvaus: G. W. Bitzer. Pääosissa: Blanche Sweet (sähköttäjä), George O. Nicholls (hänen isänsä), Francis J. Grandon (veturinkuljettaja), Wilfred Lucas (junamies), Dell Henderson, Joseph Graybill (kulkureita). Kuvauspaikka: Los Angeles Studio (Inglewood, Kalifornia). Ensiesitys: 23.3.1911. 998 ft / 304 m / 16 fps/ 17 min – Griffith opus 326

Uraauurtava jännityselokuva The Lonedale Operator kuuluu elokuvaopetuksen eniten esitettyihin teoksiin. Sitä on näytetty esimerkkinä vuoroleikkauksesta ja viime hetken pelastuksesta. Siinä on myös varhainen esimerkki inserttikuvasta: lähikuva sankarittaren jakoavaimesta paljastaa, miten hän on pitänyt varkaat aisoissa. Ja elokuva onkin kirkas esimerkki siitä, mitä Tom Gunning on kutsunut Griffithin ”kolmikärkiseksi leikkausmalliksi” (kärkinä tässä ovat veturinkuljettaja, sähköttäjä ja kulkurit). Tämä on ensimmäinen elokuva, jossa Blanche Sweet oli kantavana voimana. (Kristin Thompsonin mukaan, The Griffith Project 5, 2001)

An Unseen Enemy

USA 1912. Tuotantoyhtiö: Biograph. Ohjaus: D. W. Griffith. Käsikirjoitus: Edward Acker. Kuvaus: G. W. Bitzer. Pääosissa: Dorothy  Gish, Lillian Gish (sisarukset), Elmer Booth (heidän veljensä), Grace Henderson (kotiapulainen), Harry Carey (hänen rikostoverinsa), Robert Harron (ystävä), Walter Miller (autonomistaja). Kuvauspaikka: Itärannikko. Ensiesitys: 9.9.1912. 999 ft / 304 m / 16 fps / 17 min – Griffith opus 426

An Unseen Enemy muistetaan parhaiten Gishin sisarusten debyyttinä. Elokuva kuuluu Griffithin jännitystarinoihin. Isä on kuollut, ja orposisarukset toivottavat tervetulleeksi kotiin veljensä, joka on myynyt osan heidän tilastaan. Pantuaan rahat kassakaappiin veli lähtee töihin. Mutta lumppumainen kotiapulainen ja hänen mieskaverinsa yrittävät ryöstää rahat sisaruksia aseella uhaten. Elokuvaan rakentuu viime hetken pelastusrakenne, johon liittyvät puhelin, auto ja liikkuva silta. (Lea Jacobsin mukaan, The Griffith Project 6, 2002).

The Musketeers of Pig Alley

USA 1912. Tuotantoyhtiö: Biograph. Ohjaus: D. W. Griffith. Käsikirjoitus: Joseph Graybill. Kuvaus: G. W. Bitzer. Pääosissa: Elmer Booth (Snapper Kid), Lillian Gish (The Little Lady), Walter Miller (muusikko), Alfred Paget (Snapperin kilpailija), Madge Kirby (Little Ladyn ystävä), Harry Carey (Snapperin henkivartija), John T. Dillon (poliisi). Kuvauspaikka: Fort Lee, New Jersey. Ensiesitys: 31.10.1912. SFI Filmarkivet: 300 m /16 fps/ 17 min – Griffith opus 434

The Musketeers of Pig Alley, A Corner in Wheat ja The Painted Lady luetaan yleensä Griffithin hienoimpiin Biograph-elokuviin. Se on johdonmukaisesti luodun atmosfäärin ja draamallisen jännitteen mesteriteos. Griffith oli ohjannut yli 400 elokuvaa, ja tämä oli monin tavoin hänen uransa siihenastinen huipennus. Hänen otteensa on varmempi. Musketeersin hämmästyttävässä suoruudessa ja synkässä äänensävyssä kehkeytyy urbaanin kansantarun henkeä. Musketeers tunnetaan gangsterielokuvan prototyyppinä, mutta se on hyvin kaukana genren sittemmin saamista konventioista. Takaa-ajon lähes eteerinen luonne tuo Musketeersiin sen ainutlaatuisen tunnelman. (Russell Merrittin mukaan, The Griffith Project 6, 2002).

The New York Hat

USA 1912. Ohjaus: D.W. Griffith. Kuvaus: G.W. Bitzer. Käsikirjoitus: Anita Loos. Näyttelijät: Mary Pickford (nuori nainen), Charles Hill Mailes (isä), Kate Bruce (äiti), Lionel Barrymore (pappi), Alfred Paget (tohtori), Claire McDowell, Mae Marsh, Clara T. Bracey (juoruilijoita), Madge Kirby (kauppias), Lillian Gish, Gertrude Bambrick, W.C. Robinson (asiakkaita). Ensi-ilta: 5.12.1912. 948 ft/ 289 m /16 fps/ 16 min – Griffith opus 441

Nuoren naisen äiti jättää kuollessaan rahaa papille, jotta tämä hankkisi tyttärelle silloin tällöin jotakin mukavaa. Saita isä ei suo tyttärelleen uutta hattua, joten pappi ostaa tälle koko pikkukaupungin naisten ihaileman newyorkilaishatun. Juorut alkavat levitä ja isä raivostuu, mutta kaikki selviää kun pappi paljastaa äidin viimeisen toiveen. The New York Hat oli Griffithin viimeinen elokuva Mary Pickfordin kanssa ja ensimmäinen nuoren käsikirjoittajan Anita Loosin kanssa. Taitavasti rakennettua ja ilman paisuttelua päättyvää satiirista elokuvaa on pidetty hyvänä esimerkkinä uudenlaisesta hienovaraisesta näyttelemistyylistä. Mary Pickford ja Lionel Barrymore edustavat tätä uutta suuntausta, jossa tunnetiloja ilmaistaan pienillä eleillä ja vilkaisuilla (pään kallistamisella, pienellä naurahduksella, peilin suoristamisella). Uusi tyyli korostuu, kun se saa vastaansa isää esittävän Charles Hill Mailesin suurieleisen esiintymisen. (Koonnut Kimmo Laine).

The Mothering Heart

USA 1913. Ohjaus: D.W. Griffith. Käsikirjoitus: Hazel H. Hubbard. Kuvaus: G.W. Bitzer. Pääosissa: Walter Miller (aviomies), Lillian Gish (vaimo), Kate Bruce (hänen äitinsä), Peggy Pearce (The ”Idle Woman”), Charles H. West (Her ”New Light”), Adolph Lestina (lääkäri). Ensi-ilta: 21.6.1913. 1527 ft /16 fps/ 26 min – Griffith opus 478

The Mothering Heart on D.W. Griffithin Biograph-kauden kohokohtia. Siinä avautuu uusi elokuvallinen näkemys, jossa intiimiys ja runsassisältöisyys punoutuvat toisiinsa, ja enemmän aikaa voidaan omistaa kompleksisten, ristiriitaistenkin tunteiden kuvaukselle. Tarinan kulku on seuraava: pian nuorenparin avioiduttua aviomies käy levottomaksi. Vieraillessaan kahvilassa hän alkaa flirttailla muodikkaasti pukeutuneen naisen kanssa. Nyt raskaaksi tullut nuori vaimo saa selville aviomiehensä suhteesta toisen naisen kanssa ja palaa äitinsä luo. Muodikas nainen jättää lopulta nuoren aviomiehen tavattuaan toisen miehen. Kun aviomies palaa vaimonsa luo taivutellakseen tätä palaamaan hän saa huomata, että heidän vauvansa on sairastunut. Vauva kuolee, mutta epätoivossaan pariskunta löytää toisensa jälleen. Tässä elokuvassa Lillian Gish osoittaa ensi kertaa täysipainoisesti näyttelemistaiteensa nerouden, ja tuloksena on elokuvan hienoimmin vivahteikkaita kuvauksia naisen kehityksestä viattomuudesta katkeraan kokeneisuuteen. Kahvilajaksossa on kompleksisinta kuvaustoteutusta mihin Griffith oli siihen mennessä yltänyt interiöörijaksoissa. Enenevästi Griffith ymmärtää myös miten tärkeää on olla näyttämättä asioita. Elokuvan huipennuksessa ovat mukana toistuvien kuvamaailmojen kaikki kolme juonnetta: ruusut, kohdistumaton katse ja iirisrajaus. The Mothering Heart -elokuvaa ohjaa oivallus näkyvän ja näkymättömän suhteesta – näytetyn ja kätketyn, ilmaistun ja tukahdutetun, kuvallisen välimatkan ja fyysisen intiimisyyden suhteesta. (Tom Gunningin mukaan, The Griffith Project, Volume 7, 2003). AA 9.11.2011

Koonnut AA 10.11.2014