EMMANUELLE 5 (1986)

Ohjaaja
Walerian Borowczyk
Henkilöt
Monique Gabrielle, Crofton Hardester, Dana Burns Westberg
Maa
Ranska
Tekstitys
suom. tekstit/svensk text
Kesto
80 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm
Lisätieto
Emmanuelle Arsanin aiheesta * musiikki Pierre Bachelet
Ikäraja

Myös aito Emmanuelle-sarja kadotti viimeisetkin yhteytensä Arsanin alkuperäisromaaniin tämän viidennen osansa myötä, jonka mahdotonta, sylviakristelitöntä yhtälöä buustaamaan kiinnitettiin taiteellisen pehmoerotiikan mestarimies Walerian Borowczyk. Monique Gabriellen tulkitsema uusi Emmanuelle on ammatiltaan art house -pornoohjaaja ja Borowczykin ilmeinen omakuva.

***

Emmanuelle on seksielokuvien brändimerkki, joka on tuottanut yksin Yhdysvalloissa yli 5 miljardia dollaria. Ensimmäisen kerran se ilmestyi valkokankaille vuonna 1969 elokuvassa Io, Emmanuelle, jolloin päätähtenä oli Erika Blanc. Hahmo luotiin uudelleen vuonna 1974 elokuvassa Emmanuelle, ja nyt pääosassa oli aikansa seksisymboliksi kohonnut Sylvia Kristel, jonka nimi ensimmäisenä yhä yhdistetään Emmanuelle-brändiin. Ensimmäinen Emmanuelle-elokuva avarsi seksielokuvien toimintakenttää: kohtaukset sisälsivät raiskauksen, masturbaatiota ja stripparin leikkimässä sikarilla itsensä kanssa. Sen näki yli 300 miljoonaa katsojaa ympäri maailman ja lienee yhä yksi Ranskan suosituimmista ja tuottavimmista elokuvista.

Kristel jatkoi Emmanuelle-sarjaansa useissa myöhemmissä osissa aina vuoteen 1980 saakka. Hahmo otettiin käyttöön myös Italiassa, Japanissa ja Yhdysvalloissa, nimi muuntautui näissä spin-off -tuotannoissa ilmeisesti tekijänoikeussyistä Emanuelleksi. Tunnetuin niistä on italialainen Musta Emanuelle, joka esitteli Laura Gemserin.

Amerikkalaista Monique Gabriellea pidettiin lähinnä b-elokuvien tähtenä, kyse oli kuitenkin jo tunnetusta nimestä. Emmanuelle 5 julkaistiin kolmena versiona. Rankimmin editoiduksi joutui Yhdysvaltain teatteriversio, johon tehtiin uusia jaksoja Roger Cormanin toimiessa tuottajana. Yhdistelmä amerikkalaista ja eurooppalaista tyyliä ei ole monia miellyttänyt: alkuperäinen huumoripitoinen ote muuttuu New Horizon-versiossa tyypilliseksi campahtavaksi 1980-luvun komediaksi, eikä leikkauskaan ole aina priimaluokkaa. Eurooppalainen teatteriversio oli jo avoimempi, mutta kolmas, vain videolla Euroopassa julkaistu piti sisällään runsaasti ”kovaa pornoa”. Mainittakoon, että videoversion yhdynnöissä Gabriellella oli sijainen, eikä hän itse osallistunut näiden kohtausten tekoon, vaikka onkin tunnettu nimenomaan pornotähtenä.

Emmanuelle 5 –elokuvassa pääroolihahmo on vapaa, vapaamielinen nainen joka tekee eroottisia taide-elokuvia ja johtaa tanssistudiota Pariisissa. Emmanuelle osallistuu elokuvallaan Cannesin elokuvajuhlilla, missä puolustaa seksuaalista näkemystään myös lehdistökonferenssissa. Jakso lienee peruja Borowczykin omista kokemuksista. Emmanuellen tuottaja esittelee hänet Benglagistanin prinssi Rajidille, joka haluaa filmin ja miksei myös Emmanuellenkin kotimaahansa. Muutkin fanit ovat innokkaita, eikä matkalta puutu vaikeuksia väkijoukossa tai miljonäärin veneessä, mutta mitä tapahtuukaan, kun kun prinssi kidnappaa Emmanuellen haaremiinsa.

– Jari Sedergren 11.1.2007