John Updiken romaanin adaptaatio on herkullisen liioitteleva ja kasaritehosteilla yliampuva kauhukomedia, jossa Jack Nicholson esittää itseoikeutetusti paholaista. Susan Sarandon loistaa roolissaan yhtenä kolmesta miehenkipeästä ja tylsistyneestä naisesta, jotka manaavat viettelevän vihtahousun esiin kätketyillä noitavoimillaan.

***

Noidat oli George Millerin ensimmäinen ohjaustyö Mad Max -saagan jälkeen ja hänen neljäs pitkä elokuvansa. Räiskyvän satiirin säilä osuu amerikkalaisen pikkukaupungin perhearvoja vaalivaan puritanismiin ja vallan kahvassa olevien miesten kaksinaismoralismiin. Sarandonin, Cherin ja Michelle Pfeifferin esittämä naiskolmikko saa elokuvan alkuasetelmassa tarpeekseen ukkomiesten käpälöinnistä ja vähättelystä. Tietämättään kolmikko omaa maagisia kykyjä ja miehiin kohdistuvaa turhautumista purkavista naistenilloista kehkeytyykin noitapiiri.

Takavuosien noituusaiheisille elokuville tyypillisesti magian harjoitus näyttäytyy turhautuneiden kotirouvien emansipaation tavoittelun välineenä. Tässä tapauksessa tosin noituus on keino materialisoida unelmien mies, joka osoittautuukin painajaiseksi. Esiin manattu lipevä paholainen näyttää aluksi vastaavan kaikkiin naisten toiveisiin. Elokuvan keskeisiin paradokseihin kuuluu, että se tunnistaa konservatiivisen avioliittomallin naisen ansaksi, mutta miehinen mielikuvitus ei silti kykene kuvittelemaan naiselle muuta päämäärää tai vapauttajaa kuin miehen. Tämän ristiriidan elokuva myös itseironisesti tiedostaa: ”Minusta miehet eivät ole ratkaisu kaikkeen.” ”Miksi sitten aina päädymme puhumaan heistä?”

Nicholsonin eläimellinen, vallanhimoinen ja tuhoava paholainen paljastuu mestarimanipulaattoriksi, toksiseksi setämieheksi, joka kostaa, kun ei enää ole palvonnan kohde tai huomion keskipiste.  Lopulta noidat onnistuvat karkottamaan pirun omin voimin.

– Marjo Kovanen 2026