KIINALAINEN RULETTI (1976)


Mies ja hänen vaimonsa ovat molemmat tietämättään varanneet viikonloppuloman rakastajansa kanssa samaan kartanoon. Sekaannus hämmentää alkuun, mutta tilanne yritetään selvittää sivistyneesti. Kun perheen vammainen lapsi ja hänen hoitajansa saapuvat, jännite alkaa kasvaa.
***
Kiinalainen ruletti esittelee Fassbinderin, joka on keinojensa täysi mestari ja samalla tiukasti kiinni pakkomielteisissä teemoissaan. Fassbinder luo tyylitellyn maailman, kaikesta turhasta puhtaaksi viljellyn asetelman, jossa henkilöt näyttävät jähmettyneen teatreelisiin asentoihin ja rooleihin. Kiinalaisen ruletin voi nähdä eräänlaisena laboratoriokokeena ohjaajansa lempiaiheista: se paljastaa avioliiton, perheen ja porvarillisen elämänmuodon kirjaimellisesti mädiksi instituutioiksi, jotka on rakennettu valheiden, kompromissien ja väistöliikkeiden varaan.
Fassbinderin pelissä on kysymys enemmän säännöistä kuin pelaajista, enemmän ihmisten välisistä suhteista kuin ihmisistä. Jälleen kerran Fassbinder jäljittää näkymätöntä todellisuutta, aseenaan kamera, joka miltei päähenkilön lailla kulkee ihmisten ja esineiden kalseassa sielunmaisemassa ja liukuu sulavasti tilasta toiseen, ihmisestä toiseen ja onnistuu tavoittamaan ja vangitsemaan sen ylijännitteisen sähkövirran joka on latautunut niiden välille.
Ulkoiselta tarinaltaan Kiinalainen ruletti on Fassbinderille tyypillinen rakkaudettomuuden kuvaus, avioliittodraamaa, jossa varakas liikemies ja hänen vaimonsa osuvat ramman tyttärensä juonittelun seurauksena yhtä aikaa baijerilaiseen kartanoon pitkäaikaisten rakastajiensa kanssa. Porvariston hillitty charmi kuittaa odottamattoman tilanteen, suurten valheiden paljastumisen väkinäisellä naurulla, mutta ennen pitkää tilanne on kypsä strindbergiläiseen draamaan, jossa yksityiset helvetit purskahtavat ilmoille ja henkilöt repivät auki omat ja muiden sielut.
Kiinalainen ruletti on kamarinäytelmän muotoinen suljettu elokuva, joka huipentuu ramman tyttären järjestämään totuusleikkiin nimeltä Kiinalainen ruletti: toiset luonnehtivat suorasukaisesti jotakin henkilöä ja toiset yrittävät arvata kenestä on kysymys. Tähtäimessä ovat veriset loukkaukset, kuten paljastuu tyttären luonnehtiessa äitiään keskitysleirin komendantiksi. Häpeällinen menneisyys tunkee esiin, vaikka tunteet onkin kuoletettu alituisen kaupankäynnin ja siloisen käytöksen alle. Rampa tyttö on elävä muistutus kaapissa piilevästä luurangosta – ei niinkään syy, kuten henkilöt itse yrittävät selittää, vaan seuraus vääristyneestä perhe-elämästä. Tytöstä on kehittynyt ilkeä, myrkyllinen ja selvänäköinen tyranni, joka hallitsee ja manipuloi ympäristöä mielensä mukaan. Fassbinder uskaltaa pelkistää elämäntavan henkisen sairauden näkyväksi ruumiin ja mielen rujoudeksi.
– Antti Lindqvistin (1984), Sakari Toivaisen (1984) ja muiden lähteiden mukaan