RISKIBISNES (1983)

Lukiolaispoika ajautuu hallitsemattomaan kieputukseen vietettyään yön luksusprostituoidun kanssa tässä kaikkea muuta kuin tyhjäpäisessä kesähitissä, josta tuli Cruisen suuri läpimurtorooli. Äkkiväärä, paikoin seksikäskin elintasosatiiri välittää vapautuneisiin kulutusjuhliin valmistautuvan vuosikymmenen hengen.

***

Riskibisnes on elokuva teinipojan syyllisyydentunteesta. Toisin sanoen se on komedia. Se on hauska, koska se on täynnä niin herkkiä ja emotionaalisella tuskalla ladattuja aiheita, että jollemme nauraisi emme pystyisi käsittelemään niitä – eritoten jos olemme nyt, tai olemme koskaan olleet, teini-ikäisiä poikia.

Elokuvan teinin nimi on Joel. Hänen perheensä asuu Chicagon North Shoren esikaupunkialueella. Kyseessä on sellainen perhe, jolla on kolme autoa: yksi perhekäyttöön, toinen on äidin auto ja kolmas on isän Porsche. Elokuvan alussa äiti ja isä ovat lähdössä aurinkolomalle johonkin kulutusparatiisiin, ja heidän ainoa poikansa Joel jää yksin kotiin. Tämä on kiireistä aikaa Joelin elämässä: lukion loppukokeet ja Princetonin yliopiston haastattelu ovat ovella.

Meno yltyy hulinaksi vanhempien lähdettyä, kun Joel hautautuu kasaantuvan ongelmavyyhdin alle. Hän soittaa päiväkahvi-ilmoituksen numeroon, ja tapaa nuoren prostituoidun joka muuttaa taloon. Hän ottaa yhteen tytön parittajan kanssa, äidin kallis Steuben-kristallimuna varastetaan, isän Porsche päätyy Michigan-järven pohjaan, perheen kodista tulee bordelli, loppukokeet menevät mönkään… ja niin edelleen.

Tämän kuvauksen perusteella Riskibisnesiä voisi erehtyä luulemaan ennalta-arvattavaksi sitcomiksi, mutta sitä se ei ole. Se on yksi älykkäimmistä, hauskimmista ja terävimmistä satiireista pitkiin aikoihin. Se ei ainoastaan houkuttele vertaamaan itseään Miehuuskokeeseen, vaan muodostuu sen suoranaiseksi manttelinperijäksi: se on loistava komedia teiniseksistä.

Parasta elokuvassa on sen dialogi. Ohjaaja-käsikirjoittaja Paul Brickmanilla on erinomainen korva sille, mitä on hyvä jättää sanomatta. Tämä on niitä elokuvia, joissa muutama sana tai yksi lause riittävät kertomaan kaiken tarpeellisen, vihjaamaan kaiken mitä vihjata pitää, ja keräämään naurut kaupan päälle. Kun ilotyttö sanoo pojalle: ”Mene kouluun. Opi jotain,” sanojen täsmällinen kaiku määrittää kaksikon suhteen seuraavien kolmen kohtauksen ajan.

Toiseksi parasta elokuvassa on sen osajako. Rebecca De Mornay pystyy muuntamaan epäkiitollisen ”prostituoitu, jonka sydän on kultaa” -roolin omaperäiseksi hahmoksi. Hän ei ole kaikin puolin kultainen eikä klišeinen: hän on moniselitteinen nuori nainen oikkuineen ja epävarmuuden hetkineen, ja kykenevä rakastamaan itsepintaisesti. Hämmästyttävällä tavalla elokuva rakentaa originaalin ja mielenkiintoisen suhteen teinipojan ja ilotytön välille. Teinin – tai ”Dustin Hoffmanin” – roolissa nähdään Tom Cruise, joka osaa niinikään ilmaista itseään sanojen, tunteiden ja silkan ymmärryksen ulkopuolelta.

Riskibisnes tarjoaa uusia kasvoja, inspiroituneita näköaloja ja aitoja nauruja. On vaikea tehdä hyvää elokuvaa, vaikeampaa tehdä hyvää komediaa ja lähes mahdotonta tehdä satiiria niin tyypillisistä mutta silti salaperäisistä aiheista kuin syyllisyydentunto, ahneus, himo ja salailu. Tämä elokuva tietää, mitä tapahtuu Amerikkalaisen Unelman kylpyhuoneen lukittujen ovien takana.

– Roger Ebert, Chicago Sun-Times 1.1.1983