VIHAN RIIVAAMA (1960)

One-Eyed Jacks/Revansch
Ohjaaja
Marlon Brando
Henkilöt
Marlon Brando, Karl Malden, Pina Pellicer
Maa
Yhdysvallat
Tekstitys
suom. tekstit/svensk text
Kesto
139 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm
Lisätieto
Charles Neiderin romaanista
Ikäraja

Marlon Brandon ainoaksi omaksi ohjaukseksi jääneen, osin Kalifornian rannoilla kuvatun mietteliään kostotarinan tuotantoaikataulu ja -kustannukset paisuivat kokemattoman ja perfektionistisen ohjaajan käsissä – lopputuloksena oli kaupallinen floppi. Sittemmin tinkimätön teos on noussut kulttisuosikiksi, jonka mukaan David Lynch nimesi kasinon Twin Peaksissa.

***

Romanttisen kertomuksen henkilöitä ympäröi arvoituksellisuus; tiedot heidän taustastaan ovat samalla lailla niukat kuin he itse ovat harvasanaisia. Näin on myös Etäisten laaksojen miehen Shanen sekä Vihan riivaaman Rion laita. Molemmat ovat lainsuojattomia ja oikeamielisiä, tavallaan hyviä ryöväreitä, ja heidän on ilmeisen vaikeata kommunikoida ympäristönsä kanssa – luoksepääsemättömyyden takana tuntuvat piilevän sisäiset komplikaatiot, henkilökohtaiset ongelmat ja ristiriidat. Mutta tämän lisäksi he ovat suurennoksia, ympäristöään suurempia, olympolaisia yksinäisyydessään, tasankojen ja vuoriketjujen piirittämiä. On merkillistä havaita, kuinka he täydentävät toisiaan – tai kuinka tietoisia Stevens ja Brando ovat Lännen-elokuvassa draamana piilevistä myyttisistä ja psykologisista ominaisuuksista.

Stevens tunnusti Etäisten laaksojen miehessä halunneensa laajentaa Lännen-elokuvan aluetta sekä sulauttaa realismin ja legendan piirteet. Brando on keskittynyt kokonaan tarunhohtoisuuteen, luomaan kuvaa gunfighteristä eristettynä ja traagisena sankarina. Näkökulma on Rion, lainsuojattoman; vastapainoa hänelle ei ole, kun taas Stevens pyrkii säilyttämään tasapainon Shanen ja Starrettien uudisraivaajaperheen, myytin ja todellisuuden välillä. Rion temperamentti hallitsee aivan itsevaltiaasti Vihan riivaaman juonta, ja näin syntyvät tunteikkaat, melkeinpä pingottuneet maisemakuvat, nämä määrätietoiset yritykset ilmaista lainsuojattoman ”myrskyisät mietteet” (Penelope Houston) sielukkaina mietteinä. Ei ole hämmästyttävää, että Brando sijoittaa elokuvan useiden keskeisten jaksojen taustaksi meren, sillä tällainen Lännen-elokuvan romanttinen tulkinta vaatii ympäristön kärjistämistä, sankarin ja luonnon välisen perinteisen vuorovaikutuksen mahdollisimman tehokasta hyväksikäyttöä.

Gunfighter ja hänen sisäinen tuskansa ovat muuttumaton aihe; vaihteleva sen sijaan on tavallisesti selitys siihen, että hänestä on tullut se, mikä hän on. Usein häntä on jollakin tavalla petetty. Ajan mittaan petoksen mittasuhteet käyvät mystisiksi. Vääryyttä karsineen täyttää viha petollista ja salakavalaa maailmaa kohtaan; hän on sen ulkopuolella muistaen kärsimänsä vääryyden. Teema esiintyy sellaisissa elokuvissa kuin Pennin Billy the Kid – Henkipatto, Rayn Jesse James ja Vihan riivaama. Rion paras ystävä Dad Longworth pettää hänet; siksi Dadia on rangaistava. Mutta kosto johon Rio päätyy vaikuttaakin toisin kuin hän on ajatellut. Ne julmat koettelemukset, joihin Dad hänet pakottaa, ne kostosuunnitelmat joihin Rio raskasmielisinä vajoaa, muuttavat hänet mutta eivät saa häntä kostonhimoisemmaksi (niin kuin hän itse luulee) eivätkä puolustuskyvyttömämmäksi (mitä Dad toivoo). Ei, pyöveli Riosta tulee uhri, jonka kärsimykset puhdistavat hänet samassa määrin kuin langettavat Dadin. Gunfighter korkeimpana olentona, miehenä jonka on kärsittävä petos ja koettelemuksia ja joka vastoin odotuksia jalostuu niiden vaikutuksesta, kunnes hänestä lopulta tulee yli-inhimillinen ja jumalaisessa jaloudessaan ainutkertainen – tämä hahmo on meille tuttu Etäisten laaksojen miehestä ja aikansa balladeista.

– Jerker A. Eriksson (teoksesta Epäilyksen varjo, 1982 – suomennos Risto Hannula)