LUOJAN TÄHDEN PAETKAA! (1979)

Kummitustaloelokuvien superhitti perustuu erittäin vapaasti Amityvillen kylässä asuneen Lutzin perheen tositarinaan. Omakotitalon arki täyttyy paranormaaleista häiriöistä. Taustalta löytyy vanhoja veritekoja ja pakollinen intiaanien hautausmaa. 1970-lukulaisen uskottelukauhun sakein saavutus johti loputtomien jatko-osien kiroukseen.

***

1970-luvulla kauhuelokuva karisti perinteistä aikuisten satumaailman imagoaan. Keskeistä oli halu tulla otetuksi todesta, mikä johti realismin ja fantasian rajalla häilyvään ilmaisuun.

Parapsykologiset teoriat ja uskontojen synkemmät opit saivat Hollywoodin tekijöiltä todenmakuista käsittelyä, ja tiedottajat tarjosivat lehdistölle anekdootteja aavemaisista ilmiöistä kulissien takana. Yliluonnollisten kauhuelokuvien markkinointi tositarinoina oli silti melko harvinaista. Kysyntää ”tosikauhulle” epäilemättä löytyi, ja sen voi katsoa johtaneen Stuart Rosenbergin elokuvaan Luojan tähden paetkaa! (The Amityville Horror, 1979), joka korostaa omaa aitouttaan hämmentävällä tavalla. Menestyselokuva on tehnyt New Yorkin Long Islandin Amityvillen kylässä sijaitsevasta omakotitalosta maailman kuuluisimman kummitustalon.

Amityville-mytologia sisältää kourallisen faktoja sekä runsaasti mielikuvituksen lentoa ja väitteitä, joita ei ole voitu todistaa. Osoitteessa 112 Ocean Drive marraskuussa 1974 tapahtunut asukkaiden joukkomurha on kiistaton tosiasia. Ronald De Feo Jr. sai elinkautisen vankilatuomion vanhempiensa ja sisarustensa murhista. Samaan taloon muutti myöhemmin Lutzin perhe, joka ei viihtynyt Amityvillessä pitkään. Lutzit alkoivat väittää taloa kirotuksi ja ehdottaa kustantamoille, että heidän hyytävistä kokemuksistaan laadittaisiin kirja. Kirjoittajaksi valikoitui elokuvataustainen Jay Anson, jonka aiempiin hankkeisiin kuului Manaajan kulissien takana -dokumentti. Tarinallistaminen tapahtui alusta asti kauhugenren ehdoilla.

Vuonna 1977 ilmestynyt Ansonin kirja nousi bestseller-listoille. Elokuvaoikeudet tekivät kauppansa nopeasti, ja menestys jatkui valkokankaalla. Luojan tähden paetkaa! on 1960-luvun nuorisoviihdettä ja Roger Cormanin goottikauhua tehtailleen American International Pictures -yhtiön kaikkien aikojen tuottoisin produktio. Stephen King on luonnehtinut teosta käsitteellä ”taloudellinen kauhu”, mikä viittaa kummitustalossa asumisen painajaismaisiin kustannuksiin.

”Amityvillen pikkukaupungista ostettu talo alkaa pilata perhe-elämää karkeilla kepposilla, jotka ajavat onnettomat asukit piinaan ja epätoivoon pelkästään arvioitujen remonttikustannusten vuoksi”, Asko Alanen kirjoittaa Musta peili -kirjassa (Valtion painatuskeskus, 1985).

”Talon ostohinta on huhutun kirouksen vuoksi halpa, mutta toiminnoiltaan asumus osoittautuu todelliseksi huoltomiehen painajaiseksi. Putkisto lykkää mustaa velliä ensin klosettiin ja myöhemmin joka puolelle, ikkunat putoavat sormille, kellarin portaat pettävät ja luppoisa kotielämä muuttuu kaikin puolin kireäksi ja hermostuneeksi. Perheenisä alkaa kehiä päässään epäilyttäviä ajatuksia perheyhteyden hajottamisesta kirveellä.”

Luojan tähden paetkaa! sai Suomen ensi-iltansa elokuussa 1980, noin kuukausi aikaisemmin kuin toinen kirotussa talossa ahdistuvan perheen kuvaus, Stanley Kubrickin The Shining – hohto. Suomenkielinen nimi perustuu elokuvan mainoslauseeseen ”For God’s sake, get out!”

Koska Amityvillen alueen nimi ei ole tekijänoikeuksien piiriin kuuluvaa älyllistä omaisuutta, Amityville-kauhuelokuvien tekemisestä on muodostunut eräänlainen jokamiehen oikeus. Niitä on kertynyt toistaiseksi yli 25 kappaletta. The Amityville Horror -sanapari esiintyy kuitenkin vain vuoden 1979 elokuvassa ja Andrew Douglasin ohjaamassa uudelleenfilmatisoinnissa vuodelta 2005.

– Lauri Lehtinen 10.2.2023