MELUKYLÄN LAPSET (1986)

Lindgren kirjoitti Melukylä-kirjat osin omien muistojensa pohjalta, ja niissä on kosolti kansantieteellistä kuvausta menneen ajan elämästä ja tavoista. Elokuva seuraa lasten elämää kesälomalla, kuten juhannuksenviettoa, ravustusta ja jännittävää Näkin metsästystä. Ruotsalaiseen maalaisidylliin sijoittuvat seikkailut kuvattiin Smålandissa, samassa kylässä, jossa Lindgrenin isä oli syntynyt.

***

Melukylä-kirjoissaan Astrid Lindgren muistelee omaa lapsuuttaan ruotsalaisella maaseudulla. Tapahtumat on sijoitettu 1920-luvulle, jolloin lasten touhut olivat kokolailla erilaisia kuin nykyisin. Lasse Hallströmin ohjaama ja Lindgrenin itsensä käsikirjoittama Melukylän lapset tuo tuulahduksen ajalta, jolloin kesät vielä olivat kesiä ja maaseudun perheissä sukupolvet elivät yhdessä. Kertomus on häpeilemättömän nostalginen, mutta kauniilla ja virkistävällä tavalla. Ehkä kesät eivät koskaan todella olleet ihan tällaisia, mutta ainakin niiden olisi pitänyt olla.

Menestyselokuvan Elämäni koirana ohjaaja Lasse Hallström kertoo pyrkineensä luomaan paratiisin, joka on täynnä realismia, huumoria, lämpöä ja mielikuvitusta: “Kyseessä on realistinen kuvaus lapsuudesta maalla 1920-luvun lopulla. Olennaista on, että lapset ovat luonnollisia. Teennäiset nuoret saavat selkäpiini karmimaan. Kuvaan heidät mieluummin nuhruisina kuin nukkemaisen sievinä. Tähtäimessäni on maaseutuidylli, joka ei kuitenkaan hetkeäkään ole imelä. Lohdullinen ja kuitenkin kadonnut Eden aikuisille ja lapsille muistutus heidän omista fantasioistaan.”

Melukylässä on vain kolme taloa ja niissä yhteensä seitsemän lasta, neljä tyttöä ja kolme poikaa. Lasten kesken on kuitenkin tasajako, sillä Kersti-tyttönen on vielä liian pieni ottaakseen kunnolla osaa leikkeihin. Astrid Lindgrenin muiden viisaiden lapsikuvausten lailla Melukylän lapset toimii kahdella tasolla. Ensin on tapahtumien juonellinen kenttä. Sitten on historiallinen ja kansatieteellinen taso, josta lapset saavat tietää paljon asioita isoäitien ajan elämästä, töistä, tavoista, pukeutumisesta, kasvatusperiaatteista. Vanhempien ja lasten suhteita leimaa itsestäänselvä auktoriteettiusko: aikuisten sanaa on toteltava. Elämänmeno on tuttua, järkähtämätöntä ja turvallista. Perinteisiä arvoja ja valtasuhteita ei aseteta kyseenalaisiksi.

Yhtä itsestäänselvää on lasten osallistuminen kaikkiin maaseutuyhteisön töihin: nauriin harvennukseen, heinäntekoon ja myllyssä käyntiin. Television ja videon sijaan mielikuvitusta ruokkii ja jännitystä tuo kummitus- ja kauhutarinoiden kerronta. Näkit, keijut ja tontut kansoittavat ympäristöä pelottavan kiehtovina. Juhannuksena tehdään taikoja mm. tulevan puolison selvillesaamiseksi. Vaikka Melukylän poikien ja tyttöjen kesken sekin asia tuntuu olevan järjestyksessä: tytöt ovat jo päättäneet kenen kanssa he aikovat naimisiin.

Melukylän lapsissa ei ole varsinaista pääjuonta. Elokuva seuraa lasten puuhia yhden kesäloman ajan, etenee pienten sattumusten ja seikkailujen juoheana sarjana, jota kertojana toimiva Lisa taustalla kommentoi ja jonka kohokohdaksi voidaan nostaa Liisan ja Annan riemukas kauppamatka.

 – Pertti Avolan (1988), Aune Kämäräisen (1988) ja muiden lähteiden mukaan