MAURICE (1987)

Ohjaaja
James Ivory
Henkilöt
James Wilby, Hugh Grant, Rupert Graves, Denholm Elliott
Maa
Iso-Britannia
Tekstitys
suom. tekstit/svensk text
Kesto
141 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm
Lisätieto
pohjautuu E. M. Forsterin romaaniin * double bill -lippu 14 € / 11 € (klubihinta)
Ikäraja

Brittiläinen James Ivory on kuusikymmentävuotisella urallaan jättänyt kestävän perinnön sykähdyttävien melodraamojen ja tukahdutettujen tunteiden tulkkina. 1980-luvun riipivässä rakkaustarinassa Maurice (1987) kaksi miestä rakastuu toisiinsa, mutta onni ei kestä ikuisesti. Rakkauden repimä parivaljakko Hugh Grant ja James Wilby palkittiin hienovaraisista suorituksistaan parhaiden näyttelijöiden palkinnolla Venetsian elokuvajuhlilla.

30 vuotta myöhemmin Ivory palasi henkisesti 1980-luvulle käsikirjoittajana. Oscarilla palkitulla käsikirjoituksellaan Call Me by Your Name (2017) hän todisti jälleen kykynsä tunteiden kuvaajana ensi-ihastuksen kipeyttä käsittelevässä elokuvassa.

***

Länsimaisen elokuvatuotannon piiristä tuskin löytyy enää kymmentä ohjaajaa, jotka olisivat kyenneet säilyttämään sekä tiukan esteettisen linjansa että jatkuvan tuotteliaisuutensa kaupallisen massaviihteen puristuksessa. Eräs näistä elokuvan viimeisistä ja ehdottomista kulttuuriperinteen vaalijoista on James Ivory, eurooppalaisen sekä aasialaisen sivistyksen säilyttämisestä huolta kantava amerikkalaisohjaaja. Hänen tyylinsä tinkimättömyyttä korostaa sekin, että 30 vuoden ja 20 näytelmäelokuvan jälkeen monet yhä mieltävät Ivoryn joko englantilaiseksi tai intialaiseksi taiteilijaksi. Vähäeleisen ja hidastempoisen kerronnan omaleimaisena mestarina hän ei valmista elokuviaan Hollywoodin hyörinässä vaan tallentaa niihin aina hartaan kunnioittavasti alkuperäismiljöön puhdasta, väärentämätöntä atmosfääriä.

Ivoryn uran suurena paradoksina sopii pitää sitä, että hänen Henry James –filmatisointinsa eivät juurikaan tavoittaneet yleisöä. Vasta Henry Jamesin vaihtaminen E.M. Forsteriin tehosi 1980-luvun vauhtielokuvien kyllästyttämiin katsojiin: Hotelli Firenzessä (1986) kohosi sesongin kassamenestysten joukkoon ja palkittiin asiaankuuluvasti lukuisilla Oscareilla, kuten myös Ivoryn kolmas Forster –filmatisointi Talo jalavan varjossa. Näiden välissä syntynyt Maurice perustuu Forsterin romaaniin, jonka hän kirjoitti jo ennen ensimmäistä maailmansotaa mutta joka ilmestyi vasta kirjailijan kuoleman jälkeen 1971.

Viivettä ei ole vaikea ymmärtää: Maurice on omaelämänkerrallisia aineksia sisältävä kuvaus heräämisestä homoseksuaalisuuteen, tarina miesten välisestä rakkaudesta. Viktoriaanisessa Englannissa ja myöhemminkin asia oli tabu, rikos josta Oscar Wilde maksoi vankilatuomiolla ja maanpaolla. Ivoryn elokuva seuraa Mauricen, yläluokkaisen nuoren herrasmiehen vaiheita vuodesta 1909 ensimmäisen maailmansodan kynnykselle. Tänä aikana hän rakastuu Cambridgen opiskelutoveriinsa Cliveen ja tämän menetettyään kokee intohimoisen suhteen Cliven kartanon riistanvartijan kanssa. Kun rikoslain uhka käy liian ahdistavaksi, Clive saa hermoromahduksen ja haarniskoituu kunniallisen avioliiton suojaan. Maurice puolestaan hakee turhaan hoitoa hypnoosista, kunnes hyväksyy seksuaalisen identiteettinsä ja sitä mukaa myös aistillisen, lihallisen puolen itsestään.

”Coming out of closet” –teeman hahmottelussaan, homoseksuaalisuuden ”normalisoinnissaan” keskellä kiivainta AIDS –hysteriaa Maurice on aikansa lapsi ja edistyksellinen puheenvuoro. Samalla Ivory on uskollinen tuotantonsa perusteemalle, kuvaukselle konventioiden ja tunteiden ristiriidasta. Ivoryn ihmiset viettävät julkista, tapojen säätelemää elämää, mutta heidän tunteensa eivät siihen sopeudu. Niinpä voimakkaimmat heistä nousevat kapinaan ja pyrkivät löytämään aidomman elämänmuodon. Tähän kytkeytyy Ivoryn ohjaajanlaadun olennainen tunnusmerkki, taito hahmottaa hienovaraisesti pinnanalaisia liikkeitä.

– Tapani Maskulan (TS 9.8.1988), Sakari Toiviaisen (IS 29.1.1988) ja muiden lähteiden mukaan