Skottielokuvan pioneerin Bill Forsythin (tekijävieraana Sodankylän elokuvajuhlilla 2016) ensimmäinen amerikkalaisohjaus, Marilynne Robinsonin romaanin mestarillinen, tumman humoristinen filmatisointi puhuu suvaitsevaisuuden puolesta 1950-luvun idaholaisessa vuoristokaupungissa (tosin kuvattu lähehistöllä Kanadan puolella, Brittiläisessä Kolumbiassa). Murrosikäisten orposisarusten kaitsijan Sylvie-tädin roolissa suomalaissukuinen Christine Lahti on (s. 1950) uljaan omanarvontuntoinen nainen.

***

Sodankylän perinteisessä aamukeskustelussa Forsyth vastasi Sylvien talon osalta Olaf Möllerin kysymyksiin seuraavasti:

– Tykkäätkö enemmän miesten vain naisten kuvaamisesta?

– Kuvasin Sylvien talon vain naisten ja tyttöjen kanssa. Se oli minulle helpompaa, koska he vain tekivät sen jutun. Tarvittiin vähemmän ohjausta, ainoastaan tyypilliset sovittelut ja järjestelyt. Christine Lahti oli loistava kahden tytön kanssa, jotka eivät olleet kuin tavallisia 13-14-vuotiaita. Hän halusi tuntea olonsa mukavaksi, joten hän hallitsi omaa tilaansa, piti huolen siitä, että myös tytöt olivat oikeassa vireessä. Hän oli kuin kanssaohjaaja siinä mielessä.

– (Möllerin jatkokysymys Forsythin repliikkiin ”En koskaan ajatellut amerikkalaista uraa.”): Miten se sitten tapahtui?

– Rakastuin kirjaan Housekeeping, optioin sen ja vietin pari vuotta sen parissa. Sen oli tapahduttava Amerikassa. En itse koskaan muuttanut sinne, vietin siellä vain vuoden Sylvien taloa tehdessäni.

On hämmentävää, että sellainenkin väkiluvultaan Suomen suuruinen maa kuin Skotlanti oli pitkään ollut vailla varsinaista omaa elokuvatuotantoa – ennen Bill Forsythin vasta 1980-luvulle tultaessa antamaa sysäystä. Usein parhaiden brittielokuvien joukkoon äänestetty Forsythin Gregory’s Girl – nykypäivän romanssi (1980) oli sukupuolirooleja raikkaasti tuulettava teinikomedia, joka toi ohjaajan kansainväliseen tietoisuuteen. Tätä läpimurtoa ennen hänen oli kuitenkin toteutettava kengännauhabudjetilla nuorten työttömyyskuvaus That Sinking Feeling (1979), tuolloin halvin ”koskaan” Britannian teatterilevitykseen päässyt elokuva.

Ympäristökysymyksiä edellä aikaansa koketteleva älykäs kyläkomedia, Burt Lancasterin tähdittämä ja Dire Straitsin Mark Knopflerin säveltämä Local Hero – Kylän sankari (1982) vankisti Forsythin asemaa ”aikuiselokuvankin” puolelle. Hänen elokuviensa menestyksen ansiosta Skotlantiin oli syntynyt tuotantorahoitussysteemejä, mutta kun niiden toiminta koki vastoinkäymisiä, Forsyth päätti kokeilla onneaan synnynkaupunkinsa Glasgown sijasta Amerikassa. Sylvien talo oli upea käyntikortti, mutta seuraavat teokset, John Saylesin kirjoittama varaskomedia Keikkakaverit (1989) ja episodikomedia Ollaan ihmisiksi (1993) olivat kiinnostavuudestaan (erityisesti näyttelijäohjauksen kannalta – pääosissa Burt Reynolds sekä Robin Williams) huolimatta epäonnisempia. Forsyth päättikin ohjaajanuransa vain 53-vuotiaana, elokuvaan Gregoryn tytöt (1999). Sodankylässä kokemansa lämpimän vastaanoton jälkeen hän on tiettävästi havitellut jälleen comebackia, mutta vielä toistaiseksi onnistumatta.

Bill Forsythin filmatisointi Marilynne Robinsonin romaanista (1980; suom. nimellä Talonhaltijat, 1985) puhuu paitsi suvaitsevaisuuden myös yksilöllisen, luovan kasvamisen puolesta. Murrosikäiset sisarukset Ruth ja Lucille menettävät yksihuoltajaäitinsä. Tuntemattomuudesta orpojen kaitsijaksi ilmestyy lopulta Sylvie-täti, jonka roolissa Christine Lahti on aivan valloittava – yhdessä ansiokkaan uransa parhaista roolisuorituksista. Vinoon katsottu, homssuinen Sylvie ei paljon piittaa tavallisista käyttäytymisnormeista. Forsyth ei kuitenkaan ole tehnyt hänestä mitään melskaavaa kylähullua. Vaiteliaana mutta elämäniloisena Sylvie kuljeskelee metsissä ja rannoilla luonnon ihmeitä ihastellen.

Mietiskelevän, elämäniloisen komedian kertojana toimiva hiljainen Ruth pitää Sylviestä, mutta sovinnaiset arvot sisäistänyt, itsetietoinen Lucille haluaa vähitellen päästä hänestä eroon. Sylvien talous joutuu tietysti kunniallisten kansalaisten silmätikuksi. Forsyth näyttää herkullisesti, kuinka sheriffin paikalle usuttamien kirkkotanttojen on vaikea pidätellä kauhistustaan Sylvien säästämien säilyketölkkien ja sanomalehtipinojen keskellä.

– Timo Malmi 31.7.2024 (Sodankylän elokuvajuhlien katalogitekstiensä pohjalta; aamukeskustelulainaukset Filmihullu 4/2016, suom. Eero Tammi)